Harmaamalvikki
Harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca) on suurikokoinen, monivuotinen malvakasvi, jota kasvaa luonnonvaraisena Itä-Euroopassa ja Aasiassa. Suomessa harmaamalvikkia tapaa lähinnä puutarhojen koristekasvina.
| Harmaamalvikki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malvales |
| Heimo: | Malvakasvit Malvaceae |
| Suku: | Malvikit Lavatera |
| Laji: | thuringiaca |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lavatera thuringiaca |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Harmaamalvikki kasvaa 100–150 cm korkeaksi. Kasvi on pysty ja harmaan tähtikarvan peittämä, joka antaa erityisesti lehdille harmahtavan värin. Lehtilapa on munuaismainen, 3–5-halkoinen ja puikealiuskainen. Kukat ovat tavallisesti vaaleanpunaisia ja sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa. Kukan ulkoverhiö on kolmiliuskainen ja tyvipuoliskosta yhdyslehtinen, teriö on 5 cm leveä. Harmaamalvikki kukkii Suomessa heinä-syyskuussa. Siemenet kypsyvät seleissä kiekkomaisissa lohkohedelmässä.[1][2]
Muista malvakasveista harmaamalvikki muistuttaa eniten rohtosalkoruusua (Althaea officinalis).[2]
Levinneisyys muokkaa
Harmaamalvikin päälevinneisyysalue ulottuu Balkanin niemimaalta, Unkarista ja Puolasta itään läpi Venäjän aina Keski-Aasiaan asti. Lajia tavataan yleisesti myös Keski-Italiassa ja Kaukasuksella, satunnaisemmin Saksassa, Baltiassa sekä Ruotsin ja Suomen eteläosissa.[2] Suomessa harmaamalvikkia tavataan villiintyneenä lähinnä eri puolilta Etelä-Suomea. Pohjoisimmat havainnot ovat Raahen seuduilta.[3]
Elinympäristö muokkaa
Suomessa harmaamalvikkia tavataan toisinaan villiintyneenä viljelyjäänteenä, joskus harvoin myös viljelykarkulaisena.[1] Tyypillisiä kasvuympäristöjä ovat niityt, tienvarret ja maatilojen pihat.[2]
Käyttö muokkaa
Harmaamalvikkia viljeltiin aikaisemmin yleisesti koristekasvina. Nykyään sen käyttö on kuitenkin vähentynyt. Se on myös vanha rohtokasvi, jota on käytetty monenlaisiin vaivoihin.[2]
Lähteet muokkaa
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 223.
- ↑ a b c d e Den virtuella floran: Gråmalva (ruotsiksi) Viitattu 26.3.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Harmaamalvikin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 26.3.2011.