Hapsinata
Hapsinata eli hapsilampaannata (Festuca filiformis) on heinäkasvien (Poaceae) heimoon, natojen (Festuca) sukuun kuuluva kasvilaji. Se määritellään toisinaan omaksi lajikseen ja toisinaan lampaannadan (Festuca ovina) alalajiksi.[1]
| Hapsinata | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: | Nadat Festuca |
| Laji: | filiformis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Festuca filiformis |
|
| Synonyymit | |
|
Festuca hirtula |
|
| Katso myös | |
Hapsinadan tunnusomaisia piirteitä ovat pitkät ja kapeat lehdet sekä vaaleanvihreät ja vihneettömät tähkylät. Hapsinata muistuttaa hyvin paljolti lampaannataa, johon sen voi myös helposti sekoittaa. Lampaannadan lehdet ovat kuitenkin lyhyempiä ja tähkylät harmaanvihreitä sekä lyhytvihneisiä.[1]
Hapsinata on monivuotinen, matalakasvuinen ja tiiviisti mätästävä heinälaji. Sen varret voivat kasvaa noin 30–40 cm korkeiksi. Hapsinadan lehdet ovat mattavihreitä, pitkiä ja korkeintaan 0,5 mm leveitä. Hapsinadan kukinto on reilut 5 cm pitkä röyhy, jonka haarat ovat lyhyitä. Röyhyn tähkylät ovat noin 5 mm pitkiä sekä vaaleanvihreitä, ja niiden ulkohelpeissä ei ole vihneitä toisin kuin lampaannadalla. Hapsinata kukkii kesä–heinäkuussa.[1]
Suomessa hapsinata on harvinainen, selvästi lampaannataa harvinaisempi[2]. Ruotsissakin hapsinata on harvinainen ja kasvaa lähinnä vain maan eteläosissa[1]. Siellä hapsinata kasvaa nurmikentillä, tienpientareilla sekä istutetuissa kuusimetsissä[1]. Lajin epäillään tulleen Ruotsiin todennäköisesti Saksasta tuotujen nurmikonsiementen seassa 1800-luvun lopulla sekä 1900-luvun alussa[1].
Hapsinadan tieteellisen nimen lajinimi (filiformis) tulee latinan kielen sanoista filum (suom. neula) ja forma (suom. muoto) viitaten lajin neulamaisenmuotoisiin lehtiin[1].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Den virtuella floran: Finsvingel (Festuca filiformis) Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 20.9.2019. (ruotsiksi)
- ↑ Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2018: Hapsinata (Festuca filiformis) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 20.9.2019.