Hansi Niese
Johanna "Hansi" Niese (10. marraskuuta 1875 Wien – 4. huhtikuuta 1934 Wien) oli itävaltalainen laulaja ja näyttelijä.[1]
Niese esiintyi Wienissä jo 10-vuotiaana Franzin roolissa Adolf L’Arrongen näytelmässä Hasemanns Töchter. Hän teki monia esiintymisiä Habsburgien monarkian alaisuudessa olleiden alueiden paikallisteattereissa ennen paluutaan Wieniin vuonna 1893. Niese esiintyi vuosina 1893–1899 Raimundtheaterissa. Arvostelijat vertasivat häntä Wienin maineikkaimpiin näyttelijöihin kuuluneisiin Therese Kronesiin, Josefine Gallmeyeriin ja Marie Geistingeriin. Vuonna 1898 Niese esiintyi Berliinissä. Hän meni vuonna 1899 naimisiin näyttelijä, teatterinjohtaja Josef Jarnon kanssa. Pariskunnalle syntyi vuonna 1901 tytär Hansi Jarno, josta tuli vanhempiensa tavoin näyttelijä.[1]
Niese esiintyi 1900-luvulla miehensä johtamassa Theater in der Josefstadtissa ja muissa Wienin suurissa teattereissa. Hän esiintyi monissa aikansa uusissa opereteissa, joihin kuului Die Försterchristl (1907). Lisäksi hän esiintyi muun muassa Gerhart Hauptmannin näytelmien pääosissa. Niese teki fonografiäänityksiä ja esiintyi useissa mykkäelokuvissa. Hän menetti miehensä vuonna 1932 ja tyttärensä vuonna 1933. Hän itse kuoli sydämen vajaatoimintaan vuonna 1934. Niese on haudattu kunniahautaan Wienin Zentralfriedhofiin. Volkstheater Wienissä paljastettiin hänen kunniakseen rakennettu monumentti vuonna 1952.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c John Haag, Niese, Hansi (1875–1934) Women in World History: A Biographical Encyclopedia, viitattu 23.3.2024 (englanniksi)