Wikipedia

Hannu Väisänen

suomalainen kuvataiteilija ja kirjailija
Tämä artikkeli käsittelee taiteilijaa. Jääkiekkoilijasta kertoo Hannu Väisänen (jääkiekkoilija).

Hannu Pekka Antero Väisänen (s. 2. lokakuuta 1951 Oulu) on suomalainen kuvataiteilija ja kirjailija, joka on vuodesta 1989 asunut Ranskassa. Väisänen sai vuoden 2007 kirjallisuuden Finlandia-palkinnon romaanistaan Toiset kengät.

Hannu Väisänen
Hannu Väisänen PKU2374.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt2. lokakuuta 1951 (ikä 71)
Oulu, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti kuvataiteilija, kirjailija
Kirjailija
Aikakausi 1971–
Kirjallinen suuntausBellinin akatemian elinikäinen jäsen
Palkinnot

Pro Finlandia (1993)
Taiteen valtionpalkinto (2007)
Kirjallisuuden Finlandia-palkinto (2007)

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Väisänen on käynyt Savonlinnan Taidelukion 1969–1970 ja opiskellut sen jälkeen Suomen Taideakatemian koulussa 1970–1974. Debyyttinäyttelynsä hän piti Helsingissä 1971.lähde?

Väisäsen maalaukset ovat hienostuneen keveitä ja niissä on niukoin keinoin toteutettua estetismiä. Aiheissa Väisänen suosii usein kuvallisia arkkityyppejä ja niiden merkityksillä leikkimistä.[1]

UraMuokkaa

Väisänen on kansainvälisesti arvostetuimpia suomalaisia taiteilijoita. Hänet tunnetaan taidemaalarina ja graafikkona, mutta myös kirjailijana, lavastajana ja esiintyjänä.[2]

Hannu Väisänen opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa eli Ateneumissa vuosina 1970–1974.[3] Hän on Bellinin akatemian elinikäinen jäsen. Akatemialla oli 1970- ja 1980-luvuilla merkittävä rooli suomalaisen performanssin ja happeningien uranuurtajana. Väisänen kuului tällöin akatemian ydinryhmään, jonka muita keskeisiä vaikuttajia olivat Outi Heiskanen, Mirja Airas ja Pekka Nevalainen. Väisänen toimi aktiivisesti myös akatemian toimintaa sivunneessa Record Singers -ryhmässä.[4]

Väisänen on tehnyt Yleisradiolle kuvataidetta käsittelevän ohjelmasarjan Kahdeksan sisäkuvaa vuonna 1985. Kalevalan juhlavuonna 1999 julkaistun uuden Kalevalan kuvitustyö teki hänet laajalle yleisölle tunnetuksi. Romaaninsa Vanikan palat pohjalta hän teki maalauksia, jotka olivat esillä näyttelyssä Vanikalle piirrettyä kirjan ilmestymisvuoden syksyllä.lähde?

Väisäsen julkisista töistä mainittakoon vuoden 1977 alttaritaulu ja yhdeksän muuta maalausta akateemikko Juha Leiviskän suunnittelemaan Pyhän Tuomaan kirkkoon Oulussa, 1987–1989 alttaritriptyykki Helluntain ihme – fragmentteja uskosta Käpy ja Simo Paavilaisen suunnittelemaan Kontulan kirkkoon Helsingissä,[5] vuonna 1991 valmistunut maalaussarja Uudenkaupungin seurakuntakeskuksessa, ja kaksi maalausta Suomen Kansallisoopperaan.

Väisänen on kirjoittanut toistaiseksi seitsenosaisen romaanisarjan, joka kuvaa hänen alter egonsa Anteron nuoruutta, kasvamista taiteilijaksi oululaisesta kasarmiympäristöstä ponnistaen ja elämää taiteilijana Suomessa ja Ranskassa. Sarjan toinen osa Toiset kengät palkittiin vuonna 2007 Finlandia-palkinnolla, ja Väisäselle myönnettiin saman vuoden marraskuussa myös Taiteen valtionpalkinto.[6] Romaanisarjan kahteen ensimmäiseen osaan perustuva näytelmä Toiset kengät kantaesitettiin 1.3.2014 Väisäsen lavastamana Oulun kaupunginteatterissa.[7]

Vuonna 2008 oli Espoon modernin taiteen museossa Emmassa Hannu Väisäsen suunnittelema näyttely Koiran ja suden välissä. Väisänen valitsi ripustukseen Saastamoisen säätiön taidekokoelmasta yksinomaan valko-, harmaa- ja mustasävyisiä teoksia.lähde?

YksityiselämäMuokkaa

Väisänen on asunut vuodesta 1989 Ranskassa, osan vuotta Pariisissa ja osan Lounais-Ranskan Souillacissa.[8] Hänellä on sekä Suomen että Ranskan kansalaisuus.[9] Hänen elämänkumppaninsa on Christophe Rischard. Väisäsen vanhemmat olivat sotilasmestari, vakuutustarkastaja Heikki Väisänen ja Anja Väisänen, o.s. Lehtomäki.[10][11]

Kirjallinen tuotantoMuokkaa

  • Johannes puhuu Prochorokselle. Runokokoelma. Helsinki: Kirjayhtymä, 1989. ISBN 978-951-2-63369-2.
  • Antero-sarja:
  1. Vanikan palat. Romaani. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 978-951-1-18884-1.
  2. Toiset kengät. Romaani. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21272-0.
  3. Kuperat ja koverat. Romaani. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-23250-6. [12]
  4. Taivaanvartijat. Romaani. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-24802-6. [13]
  5. Piisamiturkki ja muita kertomuksia. Novellikokoelma. Helsinki: Otava, 2015. ISBN 978-951-1-29661-4
  6. Elohopea. Romaani. Helsinki: Otava, 2016. ISBN 978-951-1-29387-3.
  7. Leimikot. Romaani. Helsinki: Otava, 2018.

Näyttelyjulkaisuja ja kirjallisuuttaMuokkaa

  • Hannu Väisänen 17. toukokuuta – 14. heinäkuuta 1991 Oulun taidemuseo = Oulu Museum of Art = Uleåborgs konstmuseum Sandqvist, Gertrud, 1991
  • Hannu Väisänen 26. helmikuuta – 4. kesäkuuta 2000 Väisänen, Hannu (1) 2000
  • Mythe de la périphérie Kuutti Lavonen, Risto Suomi, Jan Kenneth Weckman, Hannu Väisänen, Gervasoni, Pierre, 1992
  • Neljä taiteilijaa Keravalla Outi Heiskanen, Ulla Rantanen, Kain Tapper, Hannu Väisänen 18. toukokuuta – 30. elokuuta 1991
  • Orfeus korvassa Rovaniemen taidemuseo 4. huhtikuuta – 10. toukokuuta 1987, Galleria Bronda 26. helmikuuta – 15. maaliskuuta 1987
  • Performance, aktio, happening jälkiä katoavasta taiteesta, 1995
  • Pieni suuri pieni Suomen taidegraafikot 70 vuotta 1931–2001 Helsingin taidehalli 16. kesäkuuta – 5. elokuuta 2001
  • Uusi järjestys, Väisänen, Hannu, 1994
  • Hannu Väisänen, Sara Hildénin taidemuseo; Tampere, 2001
  • Vedostuksia. Suomalaista taidegrafiikkaa 2000-luvulta, Nyrhinen, Tiina, 2003
  • Koiran ja suden välissä, EMMA – Espoon modernin taiteen museo, 2008

KuvitusMuokkaa

ArtikkeleitaMuokkaa

  • Väisänen, H. Erään maton transkendenssi. Muoto, 1990, No 4, s. 12–15
  • Väisänen, H. Kuvia Mirja Airaksen kuvien takana. Taide, 1984, No 5, s. 38–41
  • Väisänen, H. Recreating the Kalevala. Books from Finland, 1999, No 2, s. 113–118
  • Väisänen, H. Minun pohjoiseni – Septemptrionalia. Kaltio 1/2005

Palkinnot ja tunnustuksetMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. ↑ ”Väisänen, Hannu”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
  2. ↑ Esittelyssä kirjailija: Hannu Väisänen Suurikuu.fi. Viitattu 23.2.2010.
  3. ↑ Kuka kukin on 1998.
  4. ↑ Taiteen valtionpalkinnot kolmelle minedu.fi. Viitattu 8.6.2016.
  5. ↑ Mikaelinkirkko helsinginkirkot.fi. Viitattu 24.8.2014.
  6. ↑ Stenbäck, Irma: Yllätysnimi Hannu Väisänen sai taiteen valtionpalkinnon Helsingin Sanomat. 21.11.2007. Helsinki. Viitattu 21.11.2007.
  7. ↑ Hannu Väisäsen Toiset kengät -romaani saa kantaesityksensä Oulun kaupunginteatterissa 1.3.2014 otava.fi. Viitattu 24.8.2014.
  8. ↑ Hannu Väisänen: "Minusta on tullut luonnon tarkkailija ja luontokuvaaja." Yle Kulttuuri 29.1.2015, viitattu 30.1.2015.
  9. ↑ Hannu Väisäsen mielikuvitukselliset esi-isät tyrannisoivat koomisessa dystopiassa, Kultakuume, Yle Radio 1 10.3.2017.
  10. ↑ Lehdistötiedote, Grafiikanpaja Himmelblau & Skanno 17.4.2007. Viitattu 31.1.2015.
  11. ↑ Autio, Milla: Isän kyyneleet kasvavat yhä. Hannu Väisäsen maalauksissa vääpeli-isä kyynelehtii yhä enemmän. Neljäs romaani jatkaa tarinaa pohjoisen kasarmikaupungin pojasta. Helsingin Sanomat 10.2.2013. Viitattu 31.1.2015.
  12. ↑ Antti Majander: ”Kelpaisinkohan minä siellä”. Kirja-arvostelu. Helsingin Sanomat, 4.3.2010. Arvostelun verkkoversio. Viitattu 4.3.2010.
  13. ↑ Hannu Väi­sä­sel­tä uusi näyt­te­ly ja romaani - Antero kohtaa tai­vaan­var­ti­joi­ta. Kaleva
  14. ↑ Korkeimmat kunniamerkit Enestamille ja Pekkalalle Kaleva. 2.12.2008. Viitattu 27.1.2009.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hannu Väisänen.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hannu_Väisänen&oldid=21207907”