Hanneriina Moisseinen
Hanneriina Moisseinen (s. 1978 Joensuu)[1] on suomalainen sarjakuvataiteilija. Moisseinen on palkittu muun muassa sarjakuvataiteen valtionpalkinnolla 2016, Suomen Taideyhdistyksen William Thuring -nimikkopalkinnolla 2017 ja Kalevalaseuran Akseli Gallen-Kallela -tunnustuspalkinnolla 2018. Hän on ollut kahdesti ehdolla Sarjakuva-Finlandian saajaksi sekä Jarkko Laine -kirjallisuuspalkintoehdokkaana.[2] Hän sai Puupäähattu-palkinnon vuonna 2021.[3]
| Hanneriina Moisseinen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1978 Joensuu |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | Sen synty ja muita Vienan hävyttömiä ja hulvattomia starinoita (2005) |
| Pääteokset |
Isä (2013) Kannas (2016) |
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ura muokkaa
Moisseisen tausta sarjakuvataiteilijana on kuvataiteessa. Hän valmistui kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta 2001[4] ja maisteriksi Aalto-yliopistosta Visual Culture and Contemporary Art -koulutusohjelmasta 2017[3]. Moisseisen teoksia on ollut esillä taidegallerioissa ja museoissa yli 15 maassa, Suomessa esimerkiksi Kiasmassa ja Mäntän kuvataideviikoilla. Hän on julkaissut neljä sarjakuvateosta ja ohjannut animaatioelokuvat Syntymäpäivä (2014)[5] ja Kulkuri, joka rakasti kirjoja (2017)[2][6].
Moisseisen ensimmäinen sarjakuvateos oli vuonna 2005 ilmestynyt Sen synty ja muita Vienan hävyttömiä ja hulvattomia starinoita[7] jossa oli Vienan Karjalasta kerättyjä kansantarinoita. Setit ja partituurit – Häpeällisiä tarinoita (2010)[8] oli jatkumoa sille, mutta siinä tarinat olivat nykyaikaan sijoittuvia tapahtumia. Vuonna 2013 ilmestynyt omaelämäkerrallinen Isä kertoo isästä, joka katoaa selittämättömästi eikä palaa enää takaisin.[9]
Moisseisen neljäs sarjakuvateos Kannas ilmestyi vuonna 2016.[10] Se kertoo toisen maailmansodan ulkopuolisista: eksyneestä sotilaasta, kotiseutunsa menettävästä naisesta ja eläimistä.[11] Saman vuoden lopulla Moisseiselle myönnettiin sarjakuvataiteen valtionpalkinto.[4] Vuonna 2019 Moisseinen sai Kannaksesta (ransk. La terre perdue) ranskalaisen L’association Artémisian historiapalkinnon.[12]
Teokset muokkaa
- Sen synty ja muita Vienan hävyttömiä ja hulvattomia starinoita. Tarinat kerännyt ja kirjoittanut: Markku Nieminen. Arktinen Banaani, 2005. ISBN 952-5602-05-2.
- Setit ja partituurit: häpeällisiä tarinoita / Sets and scores: shameful stories. Englanninkielinen käännös: Pauliina Haasjoki & Viljami Jauhiainen. Huuda huuda, 2010. ISBN 978-952-5724-20-2.
- Isä / Father. Englanninkielinen käännös: Pauliina Haasjoki. Huuda huuda, 2013. ISBN 978-952-68541-2-0.
- Kannas / The Isthmus. Englanninkielinen käännös: Pauliina Haasjoki. Kreegah Bundolo, 2016. ISBN 978-952-68541-0-6.
Lähteet muokkaa
- ↑ Moisseinen, Hanneriina Kirjasampo.fi. Viitattu 29.11.2021.
- ↑ a b Bio Cargo Collective. Arkistoitu 10.3.2017. Viitattu 27.9.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Römpötti, Harri: Hanneriina Moisseinen sai Puupäähattu-palkinnon – taiteilija vie sarjakuvaa gallerioihin ja museoihin HS.fi. 5.3.2021. Viitattu 5.3.2021.
- ↑ a b Arkkitehtuurin, mediataiteen, monialaisen taiteen, muotoilun ja visuaalisten taiteiden valtionpalkinnot 2016 jaettu 7.12.2016. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 29.11.2021.
- ↑ Hanneriina Moisseinen: Syntymäpäivä / Birthday (2014) Vimeo
- ↑ Jakso 2: The Drifter Who Loved Books Yle Areena
- ↑ Sairanen, Marttiina: Hävyttömiä starinoita Turun sanomat
- ↑ Mäkinen, Juha: Hanneriina Moisseinen - Setit ja partituurit Keskisuomalainen
- ↑ 24.8.2013: Kadonnut isä Kvaak.fi. Viitattu 29.11.2021.
- ↑ Römpötti, Harri: Hanneriina Moisseisen uusi Kannas-sarjakuva kertoo, miltä sota oikeasti tuntui vuonna 1944 HS.fi. 31.5.2016. Viitattu 29.11.2021.
- ↑ Tuukka Vartiainen: Kannaksen viimeinen kutsuhuuto Kouvolan Sanomat. 15.7.2016. Kaakon Viestintä Oy. Arkistoitu 21.12.2016. Viitattu 7.12.2016.
- ↑ Hanneriina Moisseinen: Kannas Kreegah Bundolo -kustantamo. Arkistoitu 9.8.2022. Viitattu 29.11.2021.
Aiheesta muualla muokkaa
- Sarjakuvaelämää: Sodan hulluutta ja skitsofreniaa Yle Areena. 12.6.2018.
- Komulainen, Matti: Kaipauksen kronikka Turun Sanomat. 3.11.2013.