Hankeranjärvi
Hankeranjärvi on kuivatettu järvi Varsinais-Suomessa Laitilassa. Entinen järvi kuuluu Sirppujoen vesistön Hankeranojan valuma-alueeseen. Järven vedenpintaa laskettiin 1800-luvun lopulla ja nykyään se on kuivatettu peltomaaksi tai suomaaksi. Järven paikalla lukee nykykartoissa Hankeranoja.[1][2][3]
| Hankeranjärvi | |
|---|---|
| Valtiot |
 Suomi |
| Paikkakunta | Laitila |
| Koordinaatit | |
| Mittaustietoja | |
 Hankeranjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Nimityksiä muokkaa
Vuoden 1853 järvenlaskua anovassa hakemuksessa järven nimi oli "Hangerajärvi" ja vuoden 1891 hakemuksessa "Hankerajärvi". Toisessa yhteydessä sitä kutsuttiin "Hankerojärveksi" tai "Hankeroiseksi".[3] Kalmbergin ruotsinkielisessä kartassa järven nimi kirjoitettiin "Angarjärvi".[4]
Koska järveä ei enää ole, löytää järven paikan nykykartoista etsimällä Laustin ja Palttilan kylien välistä sellaisia nimiä kuin Hankeran Vähäjärvi, Hankeranoja ja Hankeransuo.[2]
Historiallinen maantieto muokkaa
Järven ulkomitat mahtuivat Kalmbergin kartaston mukaan noin kaksi kilometriä pitkän ja alle kaksi kilometriä leveän suorakulmion sisälle. Järvessä oli kuitenkin pitkiä lahtia ja niemiä, jotka jotka rikkoivat järven yhtenäisyyden. Kuivattamisessa jäi jäljelle tasainen peltomaa, jonka perusteella voidaan päätellä järven olleen matala ja tasapohjainen. Kalmbergin kartaston mukaan järven etelä-, itä- ja pohjoispuolet rajautuivat suohon. Suon eri kohtiin oli raivattu niittyjä ja itäpuolelle peltomaata. Rannoilla ei tuolloin ollut asutusta, mutta "Undamalan" talo ja Lausten kylä sijaitsivat järven lähellä.[4]
Länsipuolen kallioylängön järvillä tehtiin vesistöjärjestelyitä jo 1700-luvulla. Männäisten ruukin tarvitseman vesivoiman turvaamiseksi ylängön valuma-alueen järvien vedet päätettiin ohjata 1780-luvulla Hankerajärven kautta Sirppujokeen. Lukujärven laskuojaan Taminanojaan rakennettiin pato, joka nosti järvien vedenpinnan tason noin 1,5 metriä korkeammalle. Uuden laskuojan todennäköinen reitti on kulkenut Särkijärven ja Lamminjärven kautta Hankeranjärveen. Hankkeen vastustajat purkivat padon vuonna 1817, jolloin vesi palasi aikaisempaan uomaansa.[5]
Järvenlaskun historia muokkaa
Sirppujoen perkaus vuonna 1818 liittyi "Hankeroisen", Ruotjärven ja Valkojärven kuivattamishankkeisiin, vaikka Valkojärven vedenpintaa ei saatukaan tällöin laskettua.[6][7] Tilanomistaja C.W. Rosendal teki vuonna 1853 useita samanaikaisia hakemuksia. Hän anoi lupaa kuivatuttaa "Hangerajärven", Hankerasuon ja Isosuon, Velhojärven, Peräjärven, Ruotjärven ja Valkojärven. Kaikissa näissä hakemuksissa vastausta sai odottaa vuoteen 1860.[3][8] Vuonna 1885 alkoi talollisen Gustaf Uusikartanon nimissä käynnistetystä Valkojärven järvenlaskuhankkeesta, jolla suuri järvi aiottiin kuivattaa lopullisesti, ja siihen saatiin lupa vuonna 1892.[6] Gustav Uusikartano ja kumppanit olivat anoneet lupaa kaivaa kanava Hankeranjärvestä "Ruojärveen" [3] ja se toteutettiin tässä yhteydessä. Järvien kuivattamiseksi perustettiin 1890-luvun alussa järvenkuivatusyhtiö, johon saatiin liittymään 137 osakasta, sillä suuri yhteinen hanke vaati paljon osallistujia.[9] Paljastuneen järven pohja oli liejua tai liejusavea, joka soveltui hyvin viljelyyn.[10]
Koska tässä käytetyt lähteet ovat vähäsanaisia, on järvenlaskuja voitu tehdä 1−3 kertaa. Mikä osuus kartoissa näkyvällä Hankeroisen Vähäjärvellä on näiden kanssa, jää toistaiseksi auki.
Lähteet muokkaa
- Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
Viitteet muokkaa
- ↑ OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 24.3.2015.
- ↑ a b Hankeranjärvi, Laitila (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 24.3.2015.
- ↑ a b c d Turun maakunta-arkiston hakemistosta (Arkistoitu – Internet Archive): Kustavi - Laitila (Arkistoitu – Internet Archive), Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto
- ↑ a b Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050776.jpg), 1855-56
- ↑ Uusiniitty-Kivimäki, Minna & Vaarala, Henri: Laitilan Luku- ja Särkijärven nykytila[vanhentunut linkki], 2003, Lounais-Suomen ympäristökeskus
- ↑ a b Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, 1967, s.258
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, 1967, s.290
- ↑ Turun maakunta-arkiston hakemistosta (Arkistoitu – Internet Archive): Laitila - Lemu (Arkistoitu – Internet Archive), Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, 1967, s.67
- ↑ Kielosto, Sakari & Stén, Carl-Göran & Juntunen, Risto: Laitilan kartta-alueen maaperä, Geologian tutkimuskeskus, 1996
