Hanka-antilooppi

nisäkäslaji

Hanka-antilooppi (Antilocapra americana) on hanka-antilooppien (Antilocapridae) heimon viimeinen elossa oleva laji.[3] Muinoin Amerikassa eli useita lajeja, mutta jo tertiäärikaudella ja sitä seuraavalla kvartäärikaudella hanka-antilooppilajit alkoivat kuolla sukupuuttoon. Ne eivät ilmeisesti onnistuneet sopeutumaan ilmastonmuutoksiin tai ne eivät kestäneet kilpailua kehityskykyisten onttosarvisten kanssa.

Hanka-antilooppi
Kaksi hanka-antilooppinaarasta Fort Keoghissa Montanassa
Kaksi hanka-antilooppinaarasta Fort Keoghissa Montanassa
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Hanka-antiloopit Antilocapridae
Suku: Antilocapra
Ord, 1818
Laji: americana
Kaksiosainen nimi

Antilocapra americana
(Ord, 1815)

Hanka-antiloopin levinneisyys
Hanka-antiloopin levinneisyys
Alalajit [2]
  • A. a. americana
  • A. a. mexicana
  • A. a. oregona
  • A. a. peninsularis – kalifornianhanka-antilooppi[3]
  • A. a. sonoriensis – sonoranhanka-antilooppi[3]
Katso myös

  Hanka-antilooppi Wikispeciesissä
  Hanka-antilooppi Commonsissa

Hanka-antiloopit eivät nimestään huolimatta ole läheistä sukua onttosarvisten (Bovidae) heimoon kuuluville antiloopeille, vaan niiden lähimpiä sukulaisia ovat kirahvi- ja hirvieläimet.[3] Hanka-antiloopit luokiteltiin aiemmin onttosarvisten heimon alaheimoksi Antilocaprinae, mutta nykyisin ne yleensä erotetaan omaksi heimokseen.[1][3]

Hanka-antilooppi on Pohjois-Amerikan nopein maaeläin. Se pystyy juoksemaan jopa yli 80 km/h, joten se pääse helposti pakoon esimerkiksi susia. Hanka-antiloopit ovat myös hyviä uimareita.

Uhanalaisuus muokkaa

Nykyään hanka-antilooppia pidetään elävänä fossiilina. Ennen eurooppalaisten saapumista Amerikkaan nämä eläimet elivät laajalla alueella Pohjois-Amerikan länsiosista ja Etelä-Kanadasta Keski-Meksikoon. Pohjois-Amerikan länsiosan asuttamisen yhteydessä lajin kanta on pudonnut huomattavasti ja sen elinalue on kaventunut. Suojelutoimien ansiosta hanka-antiloopin tilanne on hieman parantunut. Nykyään hanka-antiloopin elinalue käsittää Saskatchewanin eteläosan ja Albertan Kanadassa sekä Yhdysvaltain länsiosissa Preeriatasankojen alueen (Great Plains) ja etelään Meksikon Hidalgoon, Kalifornian niemimaalle ja Länsi-Sonoraan.

 
Hanka-antilooppiuros

Hanka-antiloopin uhanalaisia alalajeja ovat kalifornianhanka-antilooppi (A. americana peninsularis) Kalifornian eteläosissa ja Kalifornian niemimaalla sekä sonoranhanka-antilooppi (A. americana sonoriensis) Arizonan eteläosissa ja Sonoran keski- ja länsiosissa.[3] Molemmat alalajit ovat IUCN:n Punaisessa kirjassa.[2]

Vuonna 1959 hanka-antilooppeja siirtoistutettiin Lanain saarelle Havaijille. 1960-luvun puoliväliin mennessä tämän saaren hanka-antilooppikanta oli kasvanut noin 250 yksilöön. 1980-luvun alussa yksilöitä oli kuitenkin jäljellä enää kymmenkunta, ja nykyisin lajin otaksutaan hävinneen saarelta kokonaan.[1]

Anatomia muokkaa

Hanka-antilooppi muistuttaa jossakin määrin antilooppia, joskin sillä on aivan erilaiset aivotlähde?. Hanka-antilooppi painaa noin 40–70 kilogrammaa. Pää ja ruumis ovat yhteensä 100–150 senttimetrin pituiset. Häntä on 8–15 senttimetriä pitkä ja säkäkorkeus on 80–100 senttimetriä. Pukit ovat hieman kookkaampia kuin naaraat.

Sekä naaraalla että uroksella on sarvet. Uroksilla ne kasvavat korvien yli ja ovat noin 40 cm:n pituiset. Sarvissa on litteä ydinosa ja vuosittain kiima-ajan jälkeen vaihtuva sarveistuppi.[4] Sarveistupen kasvu kestää suunnilleen neljä kuukautta.

Eläimet viestivät nostamalla peräpään valkoiset karvat pystyyn, jolloin syntyy kauaksi näkyvä merkki.

Lähteet muokkaa

  1. a b c Hoffmann, M., Byers, J. & Beckmann, J.: Antilocapra americana IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.7.2014. (englanniksi)
  2. a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Antilocapra americana Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 4.3.2012. (englanniksi)
  3. a b c d e f Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 4: Nisäkkäät, matelijat, s. 115–121. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6.
  4. Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 2 (H), s. 48. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5128-8.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.