Haim Alexander
Haim Alexander (Heinz Alexander, hepr. חיים אלכסנדר; 9. elokuuta 1915 Berliini – 18. maaliskuuta 2012[1]) oli saksalaissyntyinen israelilainen säveltäjä, pianisti ja pedagogi. Hän opiskeli Sternin konservatoriossa, kunnes joutui keskeyttämään opintonsa vuonna 1936 natsien vainojen aikana ja muutti Palestiinaan. Palestiinassa Alexander sai sävellyksenopetusta Stefan Wolpelta sekä pianonsoiton opetusta Irma Wolpe-Schoenbergilta ja Ilona Vince-Krausilta. Opiskellessaan Alexander elätti itsensä esiintymällä jazzpianistina ja ansioitui improvisoijana.[2]
Alexander toimi professorina Jerusalemin musiikki- ja tanssiakatemiassa, jota oli ollut mukana perustamassa. Hän opetti lisäksi Tel Avivin yliopistossa, Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa, Institut Jaques-Dalcrozessa (Geneve) ja New Yorkin yliopistossa. Hänen oppiaineitaan olivat pianon- ja cembalonsoitto, musiikin teoria, sävellys ja improvisaatio.[2]
Alexander osallistui 1950-luvulla Darmstadtin kursseille. Vuonna 1971 hän alkoi laajamittaisesti tehdä sovituksia Kansallisessa ääniarkistossa säilytetyistä kansanlauluista. Säveltäjänä Alexander on tuntenut painetta sekä uuden, lähi-itäläistyyppisen ja kansanomaisen kansallisen tyylin luomiseen että eurooppalaisen perinnön jatkamiseen. Hänen tuotantoonsa kuuluu muun muassa pianokappaleita, kuoromusiikkia ja pianokonsertto (1982).[2]
Useita kansallisia palkintoja myönnettiin Alexanderille. Niihin lukeutuvat Engel-palkinto (1956), Artur Rubinstein -palkinto (1973) ja ACUM-palkinto elämäntyöstä (1996).[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ המלחין חיים אלכסנדר הלך לעולמו 18.3.2012. Israel Broadcasting Authority. Viitattu 19.3.2012. (hepreaksi)
- ↑ a b c d The National Library of Israel[vanhentunut linkki]