Avaa päävalikko

Haamutila on kiinteistö, jolla ei enää ole lainkaan omaa maa-aluetta, vaan ainoastaan oikeus yhteisiin alueisiin tai yhteiseen erityiseen etuuteen.[1][2] Erityinen etuus on esimerkiksi oikeus koskivoimaan, kalastukseen tai kivilouhokseen. Tilasta tulee haamutila, kun sen kaikki tilukset on luovutettu tai lunastettu niin, että jäljelle on jäänyt vain tiettyjä oikeuksia. Kiinteistön koko alue on voitu luovuttaa määräaloiksi tai muodostaa yleiseksi alueeksi tai pakkolunastusyksiköksi.[2]

Kiinteistörekisterissä tilalta ei vaadita, että sillä pitäisi olla omia tiluksia eli maa-alueita. Tilalla saattaa silti olla varallisuusarvoa yhteisalueosuuksiensa vuoksi.[3] Nykyisin haamutiloja muodostuu tavallisesti yhteismetsiä muodostettaessa. Tällöin metsävarallisuus halutaan säilyttää jakamattomana kokonaisuutena ja osakkaat saavat haamutilan, jolla ei ole maa-aluetta, vaan ainoastaan määrätyn suuruinen osuus yhteismetsään.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Sakari Haulos: Haamutiloja ja hautausmaita.
  2. a b Erkki J. Hollo: Johdatus ympäristöoikeuteen, Talentum 2009, ISBN 978-952-14-1372-8, sivut 225–226.
  3. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1995, ISBN 951-855-135-9, osa II, palsta 49.