HMS Black Swan (L57)
HMS Black Swan (viirinumero L57, U57 ja F57) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Black Swan -luokan sluuppi, joka palveli toisessa maailmansodassa.
| HMS Black Swan | |
|---|---|
 HMS Black Swan |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Yarrow and Company, Scotstoun |
| Kölinlasku | 20. kesäkuuta 1938 |
| Laskettu vesille | 7. heinäkuuta 1939 |
| Palveluskäyttöön | 27. tammikuuta 1940 |
| Loppuvaihe | romutettu 1956 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 250 t |
| Pituus | 91,29 m |
| Leveys | 11,43 m |
| Syväys | 3,4 m |
| Koneteho | 3 600 hv |
| Nopeus | 19 solmua |
| Miehistöä | 180 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 x 4" (102 mm) Mk XVI - ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisina asennuksina 4 x QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä 4 x Vickers .50" -ilmatorjuntakonekivääriä |
Valmistus muokkaa
- Pääartikkeli: Black Swan -luokka (sluuppi)
Alus tilattiin 1. elokuuta 1938 osana vuoden 1937 laivasto-ohjelmaa Scotstounista Yarrow and Companylta, missä köli laskettiin 20. kesäkuuta 1938. Alus laskettiin vesille 7. heinäkuuta 1939 kumminaan rouva Hogart[1] ja valmistui 27. tammikuuta 1940.[2]
Palvelus muokkaa
Palvelukseenoton ja varustamisen jälkeen alus siirrettiin Portlandiin koulutukseen valmistautumaan operatiivisiin tehtäviin. Koulutuksen päätyttyä alus liittyi Rosythin saattajaoosastoon ilmatorjunta-aluksena suojatakseen itärannikon saattueita. Saksan hyökättyä Norjaan alus siirrettiin 8. maaliskuuta Kotilaivastoon tukemaan maihinnousuja Norjaan.[3]
Alukselle kuormattiin 14. maaliskuuta Rosythissä merijalkaväkeä ja maavoimien ilmatorjunta- ja valaisuyksiköitä sekä erilaista materiaalia. Se lähti HMS Aucklandin, HMS Flamingon ja HMS Bitternin kanssa Andalsnesiin operaatio Primrosessa. Seuraavana päivänä matka viivästyi kovan myrskyn vuoksi aluksen hakeutuessa suojaan Invergordoniin. Aluksella olleet joukot laskettiin maihin 17. maaliskuuta Andalsnesissä, minkä jälkeen alus siirtyi Alesundiin laskeakseen maihin tykit miehistöineen. Lopulta alus palasi Andalsnesiin ilmatorjunta-alukseksi. Alus oli 19. maaliskuuta alkaen kaksi vuorokautta jatkuvien ilmahyökkäysten kohteena Ronsdalinvuonossa. Se siirtyi 20. maaliskuuta Andalsnesiin ollen ilmahyökkäysten maalina. Seuraavana päivänä kevyt risteilijä HMS Curacoa vapautti aluksen ilmatorjuntatehtävästä ja se palasi Britteinsaarille täydentämään ammusvarastojaan.[3]
Alus palasi 26. maaliskuuta Andalsnesiin ilmatorjunta-alukseksi joutuen jälleen jatkuvien ilmahyökkäysten kohteeksi. Seuraavana päivänä aluksella oli ainoastaan seitsemänkymmentä ilmatorjuntakranaattia jäljellä, mikä pakotti sen säästämään ammuksia. Aluksen perään osui syöksypommittajan pudottama pommi, joka läpäisi messin ja ammusvaraston ennen kuin räjähti aluksen alla. Alus sai suuren vuodon ja se kärsi merkittäviä rakenteellisia vaurioita, mutta sen konehuone tai voimansiirto eivät vaurioituneet. Alus vetäytyi avomerelle ja sen vapautti tehtävästään HMS Fleetwood. Alus lähti 28. maaliskuuta Britteinsaarille korjattavaksi.[3]
Alus oli Falmouthissa telakalle kesäkuuhun, jona aikana sen viirinumeron etuliite vaihtui L:stä U:ksi. Korjausten jälkeisten koeajojen päätyttyä alus liittyi Rosythin saattajaosastoon jatkaakseen Pohjanmeren saattueiden suojaamista. Alus vaurioitui 1. marraskuuta laukaistuaan miinan ja se siirrettiin 3. marraskuuta Dundeessa telakalle korjattavaksi.[3]
Korjausten valmistuttua 16. toukokuuta 1941 alus aloitti koeajot sekä siirtyi Scapa Flow'hun koulutettavaksi Kotilaivaston mukana. Korjausten yhteydessä aluksen ilmatorjunta-aseistusta täydennettiin yhdellä neliputkisella kahden naulan ilmatorjuntatykillä ja sille asennettiin tyypin 285 tutka.[4]. Koulutuksen päätyttyä alus liittyi 27. kesäkuuta Läntisen reitin alaiseen (engl. Western Approaches Command) 1. saattajaviirikköön, jonka mukana se suojasi Irlanninmeren saattueita.[3]
Alus vaurioitui 25. elokuuta Milford Havenissa ilmahyökkäyksessä ja se siirrettiin Pembroken telakalle korjattavaksi. Alus vapautui telakalta 11. syyskuuta ja se palasi Irlanninmerelle suojaamaan saattueita. Lokakuussa alus siirrettiin Londonderryyn suojaamaan Atlantin saattueita. Se liitettiin 37. saattajaryhmään suojaamaan Gibraltarin ja Britteinsaarten välisiä saattueita.[3]
Alus suojasi 14. joulukuuta 36. saattajaryhmän mukana saattuetta HG76, joka joutui sukellusvenehyökkäykseen. Se erkani 18. joulukuuta saattueesta palaten Gibraltarille, jossa alus jatkoi ryhmän mukana Atlantin saattueiden suojaamista.[3]
Alus siirrettiin kesäkuussa 1942 Rosythiin huollettavaksi ja modernisoitavaksi, jolloin sille asennettiin tyypin 285 tulenjohtotutka. Heinäkuussa telakalta vapauduttuaan ja koeajojen sekä tutkan kalibroinnin päätyttyä alus palasi Atlantille suojaamaan saattueita. Se suojasi lokakuussa Pohjois-Afrikan maihinnousuun matkanneita saattueita, mistä vapauduttuaan alus jatkoi Gibraltarilla Atlantin saattueiden suojaamista. [3]
Maaliskuussa 1943 alus siirrettiin Britteinsaarten ja Freetownin väliselle reitille. Se upotti 2. huhtikuuta Saksan laivaston sukellusveneen U-124 korvetti HMS Stonecropin kanssa suojatessaan saattuetta OS45. Kesäkuussa alus vaurioitui aluksen kyljellä tapahtuneessa räjähdyksessä, jonka syy ei ole varma. Alus siirrettiin 7. kesäkuuta Liverpoolissa telakalle korjattavaksi, mistä se palasi 8. lokakuuta palvelukseen siirtyen Tobermoryyn koulutukseen. Koulutus keskeytyi havaittujen vikojen vuoksi ja se palautettiin Trooniin telakalle korjattavaksi.[3]
Joulukuussa alus palasi suojaamaan Atlantin saattueita. Se suojasi saattuetta KMF28 Gibraltarille, jonne saavuttuaan se liittyi 51. saattajaryhmään. Ryhmän mukana alus suojasi Välimeren saattueita Gibraltarilta Port Saidiin.[3]
Alus liitettiin 30. maaliskuuta risteilijä HMS Colombon, sluuppien HMS Deptford ja HMS Amethyst sekä korvetti HMS Campionin kanssa Yhdysvaltain laivaston Task Force 64:ään suojaamaan Yhdysvalloista Välimerelle matkaavaa saattuetta UGS36, johon kuului 37 kauppa-alusta ja 13 maihinnousualusta. Seuraavana päivänä alus karkotti USS Touchin kanssa sukellusveneet U-421, U-450 ja U-509 saattueen reitiltä. Tehtävästä vapauduttuaan alus jatkoi Välimeren saattueiden suojaamista, ja sen tyypin 271 merivalvontatutka vaihdettiin Aleksandriassa tyyppiin 276.[3]
Syyskuussa alus määrättiin Atlantille, ja lisäksi se määrättiin Clydeen telakalle, josta palattuaan se määrättiin Kauko-itään. Joulukuussa se siirrettiin Leithissä telakalle, jossa se valmisteltiin kaukomaille siirtoon. Alus aloitti huhtikuussa 1945 koeajot, joiden päätyttyä se siirtyi Tobermoryyn. Alus aloitti 10. huhtikuuta 1945 koulutuksen. Toukokuussa alus aloitti 12. saattajaryhmän mukana saattueiden suojaamisen kotivesillä, kunnes se palautettiin Devonportin telakalle korjattavaksi.[3]
Alus lähti 22. toukokuuta Maltalle harjoituksiin ennen Tyynellemerelle lähtöä. Kesäkuussa Välimeren laivaston harjoituksen päätyttyä alus aloitti matkan Manukseen liittyäkseen Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon, johon se liittyi Hong Kongissa. Alus avusti joukkojen siirroissa ja kotiuttamisessa.[3]
Alus oli Kauko-idässä osana 1. saattajalaivuetta, mistä se myöhemmin siirrettiin 3. saattajalaivueeseen. Korean sodan alettua alus partioi Korean lähivesillä ja se tuki laivueensa mukana operaatioita Korean länsirannikolla Yhdistyneiden kansakuntien alaisuudessa.[3]
Maaliskuussa 1952 alus palasi Portsmouthiin, jossa se poistettiin palveluksesta. Alus makasi reserviin sijoitettuna ankkurissa aluksi Devonportissa ja myöhemmin Lisahallyssa Pohjois-Irlannissa. Se sijoitettiin poistolistalle 1956 ja alus myytiin romutettavaksi West Scotland Shipbreakersille, jonka romuttamolle Trooniin Ayshireen alus saapui 13. syyskuuta[5].[3]
Lähteet muokkaa
- Hague, Arnold: Sloops 1926-1946. Kendal, Englanti: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-67-3. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)