HMS Albacore (J101)
HMS Albacore (viirinumero J101) Britannian kuninkaallisen laivaston Algerine-luokan miinanraivaaja toisessa maailmansodassa.
| HMS Albacore | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Harland and Wolff, Belfast |
| Kölinlasku | 24. heinäkuuta 1941 |
| Laskettu vesille | 2. huhtikuuta 1942 |
| Palveluskäyttöön | 16. kesäkuuta 1942 |
| Poistui palveluskäytöstä | lokakuu 1947 |
| Loppuvaihe | romutettu 1963 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 850 t |
| Pituus | 68,58 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 10,82 m |
| Syväys | 2,59 m |
| Koneteho | 2 000 shp |
| Nopeus | 16,5 solmua |
| Miehistöä | 85 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 x QF 4″ (102 mm) Mk V -ilmatorjuntatykki 4 x Oerlikon 20 mm |
Valmistus
muokkaa- Pääartikkeli: Algerine-luokka (miinanraivaaja)
Alus tilattiin 15. marraskuuta 1940 Belfastista Harland and Wolffilta, missä köli laskettiin 24. heinäkuuta 1941 telakkanumerolla 1134.[1] Alus laskettiin vesille 2. huhtikuuta 1942 ja valmistui 16. kesäkuuta.[2][3]
Palvelus
muokkaaKesäkuussa 1942 palvelukseenoton jälkeen alus liitettiin 12. miinanraivaajalaivueeseen. Alus matkasi vastaanottokokeiden jälkeen Tobermoryyn miehistökoulutukseen ja valmistautumaan miinanraivaustehtäviin. Koulutuksen päätyttyä heinäkuussa alus matkasi Port Edgariin raivaamaan miinoja Forthin alueelta. Se oli luokkansa ensimmäinen alus, joka nosti raivatun miinan merestä 30. heinäkuuta.[2]
Elokuussa alus siirtyi Harwichiin, jossa se liittyi 9. Miinanraivaajalaivueeseen sisaralustensa HMS Algerinen ja HMS Acuten kanssa. Alus raivasi laivueen mukana itärannikon laivareiteillä taatakseen turvallisen meriliikenteen Thamesin suistossa.[2]
Syyskuussa perustettiin 12. miinanraivaajalaivue, jonka mukana alus sai määräyksen valmistautua siirtymään Välimerelle tukemaan Pohjois-Afrikan maihinnousua. Alus liittyi lokakuussa laivueeseensa, jonka muodostivat laivueenjohtaja Algerine sekä Acute, HMS Alarm ja HMS Cadmus. Alus liittyi 22. lokakuuta Clydessä saattueeseen KMS1 osana suojausta matkalle Gibraltarille, jossa se valmistautui tehtäviinsä Pohjois-Afrikan maihinnousussa.[2]
Alus suojasi 5. marraskuuta laivueen mukana saattueen KMS1A Algeriin. Se raivasi 8. marraskuuta miinoitteen laivueen mukana Baker rannan edustalta ennen maihinnousua. Kaksi päivää myöhemmin alus siirrettiin sukellusveneidentorjuntaan, mistä vapauduttuaan se matkasi Bougieen miinanraivaukseen (operaatio Perpetual).[2]
Alus raivasi 11. marraskuuta miinakenttää ja se joutui 13. marraskuuta Bougiessa ilmahyökkäykseen vaurioituen lievästi. Alus raivasi 15. marraskuuta Algerinen kanssa Bougien edustan miinakenttää ennen maihinnousua, jolloin ne joutuivat Italian laivaston sukellusveneen R. Smg. Ascianghin maaliksi. Albacore pelasti uponneen sisaraluksensa miehistön eloonjääneet.[2]
Alus palveli joulukuun Pohjois-Afrikan rannikon miinanraivaustehtävissä, saattueiden suojana sekä meriliikenteen valvonnassa. Se kärsi suojatessaan saattuetta ilmahyökkäyksessä lieviä vaurioita.[2]
1943
muokkaaVuoden 1943 alun Albacore jatkoi palvelustaan laivueensa mukana. Laivueen ainoat palveluskelpoiset alukset olivat sen lisäksi Cadmus, HMS Hussar ja HMS Speedwell, kunnes huhtikuussa saapuivat HMS Fantome, HMS Circe ja HMS Espiegle. Laivue määrättiin toukokuussa yhteisoperaatioon 13. raivaajalaivueen kanssa raivaamaan miinat Galitan ja Sisilian kanavista (operaatio Antidote). Alus oli 5. toukokuuta laivueensa kanssa Bizertassa, jossa oli kaksi muutakin miinanraivauslaivuetta operaatiota varten. Alus oli pelastamassa miinan räjähdyksessä pahoin vaurioituneen Fantomen miehistöä. Se jäi laivueensa luo Cadmuksen hinatessa vaurioituneen aluksen Boneen. Operaation päättyessä 7. kesäkuuta oli 12. raivaajalaivue raivannut 126 miinaa.[2]
Alus määrättiin kesäkuussa laivueen mukana Sisilian maihinnousuun raivaamaan rannikon edustan miinoitteita. Se siirrettiin heinäkuun alussa Acuten ja Circen kanssa 14. raivaajalaivueeseen. Alus siirtyi 10. heinäkuuta laivueen mukana itäiselle hyökkäysalueelle suojaamaan saattueita ja se aloitti maihinnousuun liittyvät raivaukset kaksi päivää myöhemmin. Raivauksen aikana alus suojasi saattueita Maltan, Bizertan ja sillanpään välisellä alueella.[2]
Syyskuussa alus määrättiin laivueen mukana tukemaan maihinnousua Italian mannermaalle Salernoon. Alus oli 8. syyskuuta raivaamassa miinoja Salernon edustalla. Seuraavana päivänä se joutui rannikkotykistön tuleen sillanpään edustalla. Alus vapautettiin 16. syyskuuta operaatiosta, minkä jälkeen se pysyi laivueensa mukana Napolin lahdella miinanraivauksessa.[2]
Alus määrättiin 30. syyskuuta Kaprille kunhan Napolin edustan raivaus saataisiin päätökseen. Alus osallistui 1. lokakuuta alkaen laivueensa mukana Sisilian länsirannikon miinanraivaukseen, jotta laivaston alukset pääsisivät riittävän lähelle rantaa kyetäkseen tukemaan maajoukkojen operaatioita. Vuoden loppuun mennessä laivue raivasi alueelta kaikkiaan 770 miinaa. Alus määrättiin vuoden lopulla laivueen mukana Anzion maihinnousuun.[2]
1944
muokkaaTammikuussa 1944 alus siirtyi Anzioon, jossa se siirrettiin 21. tammikuuta HMS Rinaldon ja HMS Waterwitchin kanssa 19. raivaajalaivueeseen. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi Napoliin, josta se raivasi edelleen rannikon miinakenttiä laivueen mukana. Alus osallistui 11. toukokuuta Gaetan edustan miinanraivaukseen, jotta risteilijät kykenisivät tukemaan maajoukkojen taistelua Monte Cassinossa tykkitulella. Seuraavana päivänä alus raivasi edelleen miinoja rannikolta, jotta risteilijät HMS Dido, USS Brooklyn ja USS Philadelphia kykenivät tulittamaan kohteitaan. Osasto joutui rannikkotykistön kiivaaseen tuleen.[2]
Operaatiosta vapauduttuaan alus liittyi laivueeseensa raivaamaan Napolin ja Anzion välistä reittiä, josta raivattiin kaikkiaan 89 miinaa. Alus raivasi 4. ja 13. kesäkuuta Civitavecchian satamaa ja sen edustan ankkuripaikkaa. Alus raivasi 14. heinäkuuta Leghornin sataman reittiä yhdessä laivueensa sekä 13. ja 19. raivaajalaivueen kanssa operaatio Lobsterissa. Satama saatiin avattua 25 heinäkuuta liikenteelle, kun alueelta oli raivattu 250 miinaa.[2]
Alus määrättiin laivueen mukana Kreikan taisteluihin operaatio Mannaan. Alus siirtyi 22. lokakuuta itäiselle Välimerelle ja edelleen Kreikan aluevesille Acuten, Espieglen ja HMS Mutinen kanssa. Alus raivasi 1. marraskuuta Salonikaan Skiathoksesta johtanutta merireittiä. Joulukuussa alus määrättiin takaamaan Yhdysvaltain presidentin ja Britannian pääministerin Dardanellien läpikulkeminen Jaltan kokoukseen.[2]
1945
muokkaaTammikuussa 1945 alus oli edelleen laivueensa mukana Dardanelleilla raivaamassa miinoja. Vapauduttuaan tehtävästä alus palasi Kreikan rannikolle Doron ja Thermian alueen raivaukseen. Raivauksen päätyttyä alus siirrettiin Maltalle, jossa se otettiin telakalle huoltoon.[2]
Helmikuussa alus palasi palvelukseen . Alus lähti 23. maaliskuuta Maltalta laivueensa mukana Napoliin. Huhtikuussa se raivasi laivueensa mukana Leghornin ja Genovan välistä reittiä. Genovan sataman ankkuripaikka saatiin raivattua 9. toukokuuta, minkä jälkeen alus jatkoi Italian länsirannikon raivauksia laivueensa osana.[2]
Sodan jälkeen
muokkaaToisen maailmansodan päätyttyä alus palveli edelleen laivueensa mukana Välimerellä. Se oli huollettavana joulukuussa Maltalla, mistä se palasi palvelukseen helmikuussa 1946 aloittaen miinanraivauksen tukikohtanaan Genova. Alus lähti 12. huhtikuuta laivueen mukana Maltalta Brittein saarille, jossa se siirrettiin toukokuussa Chathamissa telakalle.[2]
Alus aloitti kesäkuussa palvelukseen palattuaan miinanraivaukseen itärannikolla, Kanaalin alueella sekä Alankomaiden rannikolla. Laivueen palveluksesta poistamisen jälkeen alus säilyi palveluksessa Portsmouhissa tehdyn modernisoinnin jälkeen, kun se osallistui saksalaisten valmistamien linnoitteiden tuhoamiseen Helgolandilla operaatiossa Big Bang huhtikuussa 1947 sekä sen jälkeen Cuxhavenin miinanraivaukseen.[2]
Albacore poistettiin palveluksesta lokakuussa 1947 ja siirrettiin reserviin Chathamiin. Alus sijoitettiin 1962 poistolistalle ja myytiin BISCOlle, joka siirsi romuttamisen Messrs Cordronille. Alus saapui 9. syyskuuta 1963 hinattuna Port Glasgowiin romutettavaksi.[2]
Päälliköt
muokkaaAluksen päällikköinä olivat[4]:
- John David Lewis Williams 1. toukokuuta 1942 - 9. huhtikuuta 1943
- Kenneth Horder Higson 9. huhtikuuta 1943 - elokuu 1945
- Gordon Ronald Paterson elokuu 1945 - 11. kesäkuuta 1946
Lähteet
muokkaa- Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Williams, Jack: The Algerines - Fleet Minesweepers of the Royal Navy 1942–1961. Blackpool, Englanti: omakustanne, 1995. ISBN 0-9523141-1-8 (englanniksi)
- Lynch, John: Belfast Built Ships. Stroud, Englanti: The History Press, 2012. ISBN 978-0-7524-6539-5 (englanniksi)