Härkit
Härkit eli viuhkohärkit (Cerastium) on kasvisuku kohokkikasvien heimossa. Siihen kuuluu noin 60 lajia, jotka usein ovat pienikasvuisia ruohoja.[1]
Härkit | |
---|---|
Hopeahärkki (Cerastium tomentosum) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophytina |
Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
Lahko: | Caryophyllales |
Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
Tribus: | Alsineae |
Suku: |
Härkit Cerastium L. |
Katso myös | |
Härkit ovat yksi- tai monivuotisia kasveja, joko karvattomia tai karvaisia. Lehdet ovat vastakkain, ruodittomia ja sileitä. Kukat valkoisia, terälehdet ovat kaksihalkoisia tai matalasti lanttokärkisiä.[1][2]
Härkkilajeja
muokkaaSuomessa esiintyvät härkkilajit:[3][4][5]
- tunturihärkki (Cerastium alpinum)
- karvatunturihärkki (C. alpinum subsp. alpinum)
- kaljutunturihärkki (C. alpinum subsp. glabratum)
- villatunturihärkki (C. alpinum subsp. lanatum)
- ketohärkki (Cerastium arvense)
- piennarketohärkki (C. arvense subsp. arvense)
- tatranketohärkki (C. arvense subsp. glandulosum)
- nurmihärkki (Cerastium fontanum)
- pohjannurmihärkki (C. fontanum subsp. fontanum, syn. subsp. scandicum)
- piennarnurmihärkki (C. fontanum subsp. vulgare)
- kainuunnurmihärkki (C. fontanum subsp. vulgare var. kajanense)
- arkinurmihärkki (C. fontanum subsp. vulgare var. vulgare)
- sykeröhärkki (Cerastium glomeratum)
- tahmahärkki (Cerastium glutinosum)
- kellohärkki (Cerastium nigrescens)
- napakellohärkki eli napahärkki (C. nigrescens var. laxum, aiemmin C. arcticum)[6]
- mäkihärkki (Cerastium semidecandrum)
- hopeahärkki (Cerastium tomentosum)
Muissa Pohjoismaissa esiintyviä härkkilajeja:[7]
- jäämerenhärkki (Cerastium arcticum)
- lyhytterähärkki (Cerastium brachypetalum)
- lännenhärkki (Cerastium diffusum)
- alvarihärkki (Cerastium pumilum)
- mätäshärkki (Cerastium regelii)
- harvahedehärkki (Cerastium subtetrandrum)
Muualla luonnonvaraisena kasvavia härkkilajeja:
- nukkahärkki (Cerastium biebersteinii)
- idänhärkki (Cerastium davuricum)
- hankahärkki (Cerastium dichotomum)
- tähtihärkki (Cerastium grandiflorum)
- tundrahärkki (Cerastium jenisejense)
- ligurianhärkki (Cerastium ligusticum)
- kanarianhärkki (Cerastium sventenii)
- teneriffanhärkki (Cerastium teneriffae)
- madeiranhärkki (Cerastium vagans)
Eri sukuun siirretty härkkilaji:
- lumihärkki (Dichodon cerastoides, syn. Cerastium cerastoides), torahärkkien (Dichodon) suvussa[3]
Härkit Suomessa
muokkaaSuomessa kasvaa luonnonvaraisena kahdeksan härkkilajia, joista kuusi on alkuperäisiä ja kaksi tulokaslajia. Selvästi yleisin on nurmihärkki, joka on yksi yleisimpiä kukkakasveja Suomessa ja jota esiintyy koko maassa. Tunturihärkki ja lumihärkki ovat yleisiä pohjoisimmassa Lapissa; napakellohärkki on harvinainen. Mäkihärkki ja tahmahärkki kasvavat ketokasveina vain Lounais-Suomessa. Ketohärkki on melko yleinen Euroopasta levinnyt uustulokaskasvi Etelä-Suomessa. Sykeröhärkki on harvinainen mutta leviävä uustulokas. Koristekasvina viljeltyä hopeahärkkiä on paikoitellen viljelyjäänteenä Suomen luonnossa.[5]
Lähteet
muokkaa- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
- Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Den virtuella floran: Arvar (Cerastium) (ruotsiksi) Viitattu 28.4.2012.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 110.
- ↑ a b Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 83.)
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Härkit (viuhkohärkit) – Cerastium (Putkilokasvien luettelon 2019 tiedot yhdistettynä 2020–23 julkaistuihin päivityksiin.) laji.fi. 2023. Viitattu 8.12.2023.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 110–112.
- ↑ Lutukka 21/2005, s. 46.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 136–138, 146.