Guttorm Sigurdsson oli lyhyen aikaa Norjan kuningas vuonna 1204. Hän oli Sigurd Lavardin avioton poika, joka puolestaan oli kuningas Sverre Sigurdinpojan avioton poika. Birkebeinit julistivat Guttorm Sigurdssonin kuninkaaksi vuonna 1204, kun Guttorm oli vain neljän vuoden ikäinen. Hän kuoli samana vuonna.[1]

Guttorm Sigurdsson
Norjan kuningas
Valtakausi 2. tammikuuta 1204 – 11.elokuuta 1204
Edeltäjä Haakon III Sverrenpoika
Seuraaja Inge II Bårdinpoika
Syntynyt 1199
Kuollut 11. elokuuta 1204
Hautapaikka Nidarosin tuomiokirkko
Suku Kaunotukan suku
Isä Sigurd Lavard
Uskonto katolilaisuus

Tapahtumien taustalla oli valtatyhjiö, joka syntyi, kun Norjaa yhdistämään pyrkinyt kuningas Haakon Sverrenpoika kuoli yllättäen Bergenissä 1. tammikuuta 1204. Toistensa kanssa kilpailleet birkebeinit ja baglit päättivät nopeasti käyttää tilannetta hyväkseen. Birkebeinien kunnianhimoiset päälliköt ryhmittyivät Haakon Hullun johdolla Guttorm Sigurdssonin ympärille ja valitsivat pojan kuninkaaksi Trondheimin Øyratingetillä. Baglit puolestaan tukivat Erling Steinveggiä, jonka väitettiin olevan kuningas Maunu Erlinginpojan poika.[1]

Lapsikuningas Guttorm sairastui kuitenkin yhtäkkiä ja kuoli 11. elokuuta 1204. Myöhemmin on huhuttu, että sekä Haakon Sverrenpoika että Guttorm Sigurdsson olisi myrkytetty. Myrkytyksistä ei ole kuitenkaan todisteita.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Knut Helle: Guttorm Sigurdsson Norsk biografisk leksikon. snl.no. Viitattu 2.10.2020. (norjaksi)