Gustaf Viktor Toppelius
Gustaf Viktor Toppelius (23. joulukuuta 1825 Oulu – 25. helmikuuta 1906 Helsinki) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.[1]
Toppeliuksen vanhemmat olivat Oulun kaupunginlääkäri, lääketieteen tohtori, professori Gustaf Toppelius ja Maria Calamnius ja puoliso vuodesta 1860 Jenny Hedvig Carolina Morsing. Toppelius tuli 1842 oppilaaksi Haminan kadettikouluun ja määrättiin sieltä 1848 valmistuttuaan vänrikkinä palvelukseen 2. ratsastavan tykistöprikaatiin. Sen mukana hän osallistui Unkarin vallankumouksen kukistamiseen 1849. Vuonna 1850 Toppelius sai siirron Siperian linjakasakkajoukkoihin, mistä hänet komennettiin huhtikuussa 1852 aliluutnanttina tilapäiseksi kertaajaksi Haminan kadettikouluun.[1]
Vakinaiseksi opettajaksi kadettikouluun Toppelius hyväksyttiin vuoden 1853 alussa ja hän toimi tehtävässä peräti 36 vuotta. Toppelius opetti tykistö- ja linnoitusoppia ja tekniikkaa 1853–1889, ruotsia 1856–1865, historiaa 1858–1889, maantiedettä 1864, Venäjän maantiedettä ja historiaa 1868–1878 sekä piirustusta 1880–1889. Hänet ylennettiin luutnantiksi 1854, alikapteeniksi 1857, kapteeniksi 1861, everstiluutnantiksi 1869 ja everstiksi 1873. Toppelius sai eron kadettikoulun opettajan virasta ja sotapalveluksesta kenraalimajurina keväällä 1889.[1]
Toppelius oli Haminan kaupunginvaltuuston jäsen 1875–1881 ja 1884–1888 ja osallistui muutenkin aktiivisesti kaupungin ja sen asukkaiden olojen kehittämiseen. Reserviin siirryttyään hän muutti Helsinkiin. Toppelius opiskeli Helena Blavatskyn maailmankatsomusta, kirjoittaen siitä tutkielman Är en kungsväg till vetande möjlig? En fråga, besvarad af erfarenheten i våra dagar (1891), joka oli ensimmäisiä Suomessa ilmestyneitä aiheeseen liittyviä teoksia.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Gustaf Viktor Toppelius Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 3.5.2020)