Gustaf Arne Stjernberg (8. syyskuuta 1895 Porvoon maalaiskunta24. marraskuuta 1961) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa.[1][2]

Perhe ja opinnotMuokkaa

Stjernbergin vanhemmat olivat maanviljelijä Gustaf Adolf Stjernberg ja Maria Charlotta Gustafsson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Birgit Johanna Åkermanin kanssa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Porvoon ruotsalaisesta lyseosta vuonna 1914 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi vuosina 1914–1915 Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla. [1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n tiedonanto-osasto, kuvaan merkitty osaston johtajat Birger Homén ja Eric Heimbürger.

Stjernberg liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 27. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonan tiedonanto-osastoon. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Stjernberg saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 6. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 3. huhtikuuta 1918 alkaen päälliköksi 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella ja Kuokkalassa. Hänet on haudattu Porvooseen.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Stjernberg palveli sisällissodan jälkeen 5. komppanian päällikkönä 2. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti 2, josta hänet siirrettiin 28. joulukuuta 1918 alkaen Itämeren jalkaväkirykmentti 1:een. Hän erosi armeijasta 28. helmikuuta 1919 ja liittyi Suojeluskuntajärjestöön, jossa hänet sijoitettiin 1. maaliskuuta 1919 alkaen harjoituspäälliköksi Porvoon pitäjän suojeluskuntaan. Aluksi hän toimi 1. maaliskuuta – 30. huhtikuuta 1919 välisenä aikana piirin aliupseerikurssien johtajana Tammisaaressa ja Kirkkonummella. Myöhemmin hän siirtyi Uudenmaan eteläiseen suojeluskuntapiirin (Nylands södra skyddskårsdistrikt) 1. huhtikuuta 1925 alkaen, jossa hän toimi IV. alueen päällikkönä. Stjernberg työskenteli suojeluskunta tehtäviensä ohella maanviljelijänä Porvoon pitäjässä vuodesta 1921 alkaen. Stjernberg erosi Suojeluskuntajärjestöstä 31. elokuuta 1927, mutta liittyi takaisin järjestöön 17. huhtikuuta 1930 ja sijoitettiin paikallispäälliköksi Porvoon maalaiskunnan suojeluskuntaan.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Stjernberg osallistui talvisotaan aluepäällikkönä Uudenmaan eteläisen suojeluskuntapiirin V alueella. Jatkosodan puhjettua hänet määrättiin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 24:ään, josta hänet siirrettiin myöhemmin toimistoupseeriksi Uudenmaan eteläiseen suojeluskuntapiiriin, jossa hän palveli vuoteen 1942 saakka, jolloin hänet vapautettiin asepalveluksesta.[2]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938.
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975.