Gustaf Lundahl (tähtitieteilijä)
Gustaf Lundahl (5. tammikuuta 1814 Tampere – 28. joulukuuta 1844 Helsinki) oli suomalainen tähtitieteilijä ja Helsingin yliopiston tähtitieteen professori.[1]
Lundahlin vanhemmat olivat kauppaneuvos Gustaf Lundahl ja Anna Charlotta Rung. Hänen sisarensa oli Lauantaiseurassa vaikuttanut runoilija Augusta Lundahl ja veljensä lääkäri, luonnontutkija Karl Lundahl. [1]
Gustaf Lundahl pääsi ylioppilaaksi 1828 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1836 sekä lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1840. Hän opiskeli tähtitiedettä Bonnissa Friedrich Wilhelm August Argelanderin johdolla 1838–1840 tehden havaintoja tähdenpeitoista ja muuttuvista tähdistä. Hän julkaisi täällä kaksi tutkimusta, ensimmäisessä hän laski 2. joulukuuta 1839 löytyneen komeetan rataelementit ja toinen tutkimus käsitteli Auringon liikettä kohti apeksia. Lundahl opiskeli sitten Pulkovassa Friedrich Georg Wilhelm von Struven johdolla vuodesta 1840 alkaen. Pulkovassa Lundahl määritti aberraatio- ja nutaatiovakioille uudet arvot. Lundahl toimi Helsingin yliopiston tähtitieteen professorina 1842–1844. [1]
Lundahl kuoli jo 30-vuotiaana sairastuttuaan 1844. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.
Lähteet muokkaa
- Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640-1917, osa H–O (Arkistoitu – Internet Archive)
- Observatorio 150 vuotta : Helsingin observatorio Argelanderin jälkeen. Tähtitieteen vaiheita Helsingin yliopistossa.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Gustaf Lundahl. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 19.3.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
- Karttunen, Hannu: Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, s. 465. "Gustaf Lundahl (1814–1844)". Helsinki: Ursa, 2003. ISBN 978-952-5329-26-1.