Guillaume Budé
Guillaume Budé (lat. Budaeus; 26. tammikuuta 1467 Pariisi – 20. elokuuta 1540 Pariisi) oli ranskalainen oppinut, joka vaikutti merkittävästi Collège de Francen ja Bibliothèque Nationalen perustamiseen. Hän oli kreikan kielen tutkimuksen elvyttäjiä Ranskassa.[1][2][3]
| Guillaume Budé | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. tammikuuta 1467 Pariisi |
| Kuollut | 20. elokuuta 1540 (73 vuotta) Pariisi |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Georgios Hermonymos ja Iōannēs Laskaris |
| Oppilaat | François Douaren, Jacques Dubois, Henry Scrimgeour, Jacques Toussain (käännä suomeksi) ja Melchior Wolmar |
| Tutkimusalue | Filologia |
|
|
|
Elämä ja ura muokkaa
Budé opiskeli oikeustiedettä Orléansin yliopistossa, mutta koska hän oli vauras, hän vietti useiden vuosien ajan joutilasta ja tuhlailevaa elämää. Noin 24-vuotiaana hän innostui opiskelusta. Opiskeltuaan kreikkaa Hermonymuksen johdolla ja saatuaan neuvoja Johannes Laskarikselta hän saavutti huomattavan kielitaidon. Samalla hän opiskeli filosofiaa, teologiaa, lakia ja lääketiedettä, joissa kaikissa hän edistyi nopeasti. Ludvig XII huomasi Budén kyvyt, ja vuonna 1502 kuningas lähetti hänet Roomaan Ranskan lähettilääksi paavi Julius II:n kruunajaisiin. Palattuaan hänestä tuli kuninkaan sihteeri. Budé lähetettiin Roomaan uudelleen paavi Leo X:n luo (1515), mutta hänet kutsuttiin takaisin hänen omasta pyynnöstään, ja hän seurasi Frans I:tä, joka arvosti Budéa suuresti, tämän matkoilla. Tuolloin Budé ehdotti kuninkaalle kolmen kielen (kreikan, heprean ja latinan) opiskelua varten perustettavaa korkeakoulua (Collegium Trilingue, sittemmin Collège de France). Korkeakoulu perustettiin vasta vuonna 1530. Hän sai myös Fransin luopumaan kirjapainon kieltämisestä Ranskassa, mitä Sorbonne oli suositellut vuonna 1533. Budén ponnistelujen ansiosta perustettiin Fontainebleaun kirjasto, joka siirrettiin Pariisiin ja josta sai alkunsa Bibliothèque Nationale.[1][2]
Teos, joka toi Budélle suurimman maineen, oli De Asse et Partibus (1514), joka käsittelee antiikin kolikoita ja mittoja. Budé kirjoitti myös teoksen Annotationes in XXIV. libros Pandectarum (1508), jolla oli suuri vaikutus roomalaisen oikeuden tutkimukseen ja oikeustieteeseen yleensä, sekä teoksen Commentarii linguae Graecae (1529), laajan leksikografisten kokoelman, joka edisti suuresti kreikankielisen kirjallisuuden tutkimusta Ranskassa. Vuonna 1520 hän julkaisi filosofisen ja moraalisen tutkielman De contemptu rerum fortuitarum ja vuonna 1527 De studio litterarum, jossa hän kehottaa nuoria olemaan laiminlyömästä kirjallisuuden opiskelua. Budé kävi kirjeenvaihtoa kreikaksi, latinaksi tai ranskaksi aikansa oppineimpien miesten, muun muassa Erasmuksen, joka kutsui häntä "Ranskan ihmeeksi", Rabelais'n ja Thomas Moren kanssa. Hänen toiveensa, että hänet haudattaisiin yöllä, ja hänen leskensä avoin protestanttisuuden tunnustus Genevessä aiheuttivat sen, että Budéa epäiltiin kalvinismin kannattajaksi, mahdollisesti virheellisesti. Pärttylinyön verilöylyn aikaan hänen perheensä jäsenet joutuivat pakenemaan Ranskasta Sveitsiin ja Pommeriin.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Budé, Guillaume Encyclopædia Britannica. 1911. Viitattu 26.6.2023.
- ↑ a b c Budé, Guillaume 1913. Catholic Encyclopedia. Viitattu 26.6.2023.
- ↑ Budé, Guillaume Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 26.6.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Guillaume Budé Wikimedia Commonsissa
