Guanidiinifosfaatti
Guanidiinifosfaatti (CH6N3H2PO4) on guanidinium- ja divetyfosfaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää palonsuoja-aineena ja lannoitteena.
| Guanidiinifosfaatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Guanidiniumdivetyfosfatti |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C(=N)(N)N.OP(=O)(O)O[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CH6N3H2PO4 |
| Moolimassa | 157,074 g/mol |
| Sulamispiste | 130 °C[2] |
| Tiheys | 1,68 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Liukenee veteen |
Ominaisuudet muokkaa
Guanidiinifosfaatti on huoneenlämpötilassa valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja muodostuva vesiliuos on hapan.[2] Guanidiinifosfaatin paloaestävät ominaisuudet perustuvat siihen, että sen hajotessa kuumuuden vaikutuksesta muodostuu palamattomia kaasuja, jotka estävät hapen pääsyn palavalle aineelle.[3]
Valmistus muokkaa
Guanidiinifosfaattia valmistetaan guanidiinisuolan kuten guanidiinikarbonaatin tai -nitraatin ja fosforihapon välisellä reaktiolla.[2]
- (CH6N3)2CO3 + 2 H3PO4 → 2 CH6N3H2PO4 + CO2 + H2O
Guanidiinifosfaattia käytetään palonsuoja-aineena erityisesti selluloosapohjaisten tuotteiden kuten puun, paperin, tekstiilien ja laminaattien palonsuoja-aineena, mikäli runsaasta vesiliukoisuudesta ei ole haittaa.[2][3][4] Sitä voidaan käyttää myös lannoitteena[5].
Lähteet muokkaa
- ↑ Guanidine phosphate – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 2.10.2016.
- ↑ a b c d e Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals, s. 574. 2nd Edition. Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X. (englanniksi)
- ↑ a b Thomas Güthner, Bernd Mertschenk & Bernd Schulz: Guanidine and Derivatives, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 2.10.2016
- ↑ Thomas Güthner & Bernd Mertschenk: Cyanamides, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 2.10.2016
- ↑ Vasant Gowariker, V. N. Krishnamurthy, Sudha Gowariker, Manik Dhanorkar, Kalyani Paranjape: The Fertilizer Encyclopedia, s. 125. John Wiley & Sons, 2009. ISBN 978-0-470-43176-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.10.2016). (englanniksi)