Grigori Tšuhrai
Grigori Naumovitš Tšuhrai (ven. Григо́рий Нау́мович Чухра́й, 23. toukokuuta 1921 Melitopol, Ukraina (Mahnovštšyna) – 28. lokakuuta 2001 Moskova, Venäjä) oli neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Häntä pidetään yhtenä Hruštšovin suojasään ajan tärkeimmistä ohjaajista.
| Grigori Tšuhrai | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. toukokuuta 1921 Melitopol, Ukraina |
| Kuollut | 28. lokakuuta 2001 (80 vuotta) Moskova, Venäjä |
| Ammatti | elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja |
| Ohjaaja | |
| Aktiivisena | 1956-1984 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Tšuhrai palveli laskuvarjojoukoissa toisessa maailmansodassa haavoittuen viisi kertaa. Sodan päättymisen jälkeen hän opiskeli elokuva-alaa VGIK:ssä Mihail Rommin ja Sergei Jutkevitšin johdolla. Tšuhrai päätti opintonsa vuonna 1953 ja toimi ennen omia ohjaustöitään muun muassa apulaisohjaajana.
Vuonna 1956 valmistui ensimmäinen oma elokuva Tyttö ja vanki (Sorok pervyi), uusintaversio Jakov Protazanovin Venäjän sisällissotaan sijoittuvasta tarinasta. Valkoisen upseerin ja punaisen naistarkk'ampujan rakkaustarina nosti Tšuhrain heti kansainväliseen kuuluisuuteen ja elokuva palkittiin muun muassa Cannesin elokuvajuhlilla.
Rohkeasti vaikeisiin aiheisiin tarttunut Tšuhrai ohjasi seuraavaksi tunnetuimman elokuvansa Vain neljä päivää (Ballada o soldate 1959). Se on tarina nuoresta sotilaasta, joka saa toisen maailmansodan aikana lyhyen loman ja pyrkii kohti kotiaan tapaamaan äitiään. Elokuva sai jälleen osakseen kansainvälistä tunnustusta ja oli muun muassa Oscar-ehdokkaana parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta.
Myös seuraavalla elokuvalla Tšuhrai jatkoi vaikeiden aiheiden parissa. Vuonna 1961 valmistunut Kirkas taivas (Tšistoje nebo) käsitteli toisen maailmansodan jälkeisiä Stalinin poliittisia vainoja. Tarinan keskiössä on vangiksi jäänyt ja sodan jälkeen kotimaahansa palaava taistelulentäjä, joka leimataan maanpetturiksi.
Vuonna 1965 valmistunut Oli kerran ukko ja akka (Žili-byli starik so staruhoi) oli vielä esillä Cannesissa, mutta myöhemmillä elokuvillaan Tšuhrai ei juuri saanut kansainvälistä näkyvyyttä. Tšuhrai keskittyi opettajan tehtäviin VGIK:ssä ja luovan johtajan töihin Mosfilmin kokeellisen elokuvan yksikössä. Kun vuonna 1971 valmistunut toisesta maailmansodasta kertova dokumentti Muisto (Pamjat) ei miellyttänyt neuvostohallintoa, saatiin seuraavaa elokuvaa odotella vuosia. Viimeiset fiktiiviset elokuvansa Tšuhrai ohjasi vasta 1970-luvun lopulla. Vielä vuonna 1984 hän oli työstämässä dokumenttia elokuvaohjaaja Mark Donskoista.
Grigori Tšuhrain poika Pavel Tšuhrai on myös tunnettu elokuvaohjaaja.[1][2]
Filmografia muokkaa
- Ja nautšu vas metštat... (1984), dokumentti
- Elämä on ihanaa (La Vita è bella 1979)
- Trjasina (1978)
- Muisto (Pamjat 1971), dokumentti
- People! (1966)
- Oli kerran ukko ja akka (Žili-byli starik so staruhoi 1965)
- Kirkas taivas (Tšistoje nebo 1961)
- Vain neljä päivää (Ballada o soldate 1959), myös nimellä Balladi sotilaasta
- Tyttö ja vanki (Sorok pervyi 1956)
Lähteet muokkaa
- ↑ Tšuhrain elämäkerta Russia InfoCentre. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
- ↑ AMG AllMovie Guide: Grigori Chukhrai answers.com. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)