Greg Bear
Gregory Dale Bear (20. elokuuta 1951 – 19. marraskuuta 2022)[1] oli yhdysvaltalainen tieteiskirjailija, joka lasketaan yleensä ”kovan scifin” kirjoittajaksi. Bear voitti Nebula-palkinnon vuosina 1983, 1986, 1994 ja 2000 sekä Hugo-palkinnon vuosina 1984 ja 1987.
| Greg Bear | |
|---|---|
 Greg Bear. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. elokuuta 1951 |
| Kuollut | 19. marraskuuta 2022 (71 vuotta) |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tyylilajit | tieteiskirjallisuus |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
| gregbear.com | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Bearin nuoruudessa hänen perheensä asui muun muassa Japanissa, Filippiineillä ja eri puolilla Yhdysvaltoja, kuten Alaskassa. Kolmentoista tai neljäntoista iässä hän ryhtyi lähettämään tieteistarinoitaan lehtiin. Hänen ollessaan 23-vuotias hänen novellejaan aikoi ilmestyä säännöllisesti eri lehdissä. Hänen esikoiskirjansa ilmestyi vuonna 1979.
Aikatunneli (1985) ja sen jatko-osa Maailmojen synty (1988) ovat laajamittaisia avaruusseikkailuja. Päät (1990) on kirjana julkaistu pitkä novelli. Darwinin radio (2000) on geenitekniikkaa käsittelevä jännitysromaani.
Bear toimi Science Fiction and Fantasy Writers of America -yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1988–1990.
Teoksia
muokkaa- Moving Mars (1993), Nebula-palkinto[2][3]
Suomennetut teokset
muokkaa- Veren musiikkia. ((Blood music, 1985.) Suom. Eero Mänttäri) Karisto, 1987. ISBN 951-23-2414-8 (Nebula- ja Hugo-ehdokas[4])
- Aikatunneli. ((Eon, 1985.) Suomentanut Eero Mänttäri) Karisto, 1989. ISBN 951-23-2699-X
- Maailmojen synty. ((Eternity, 1988.) Suom. Eero Mänttäri) Karisto, 1991. ISBN 951-23-2992-1
- Päät. ((Heads, 1990.) Suom. Eero Mänttäri) Karisto, 1992. ISBN 951-23-3100-4 (Hayakawa-palkinto 1996[5])
- Darwinin radio. ((Darwin’s radio, 1999.) Suom. Matti Rosvall) Gummerus: Book studio, 2003. ISBN 951-20-6291-7 (Nebula-palkinto 2001[6])
- Kulkuriplaneetta (Rogue Planet, 2000) (Star Wars -sarja)
Suomennetut novellit
muokkaa- ”Lapsi ja valkoinen hevonen” (1979), Aikakone 4/1989.
- ”Veteraani” (1982), Aikakone 1b/1995. (Nebula-palkinto 1983)
- ”Petra” (1982), teoksessa Peililasit, 1990.
- ”Sieluja kyytimässä (1985), teoksessa Kauhujen kirja 8, 1996.
- ”Tangentteja” (1986), Aikakone 4/1990. (Nebula-palkinto 1986, Hugo-palkinto 1987[7])
Kirjallisuutta
muokkaa- Tapani Ronni & Juhani Hinkkanen: ”Greg Bear puhuu”. Aikakone 4/1990.
Lähteet
muokkaa- ↑ Steve Holland: Greg Bear obituary (englanniksi) The Guardian 29.12.2022. Viitattu 9.3.2023.
- ↑ Moving Mars worldswithoutend.com. Viitattu 29.12.2016.
- ↑ Nebula Awards 1995 sfadb.com. Viitattu 29.12.2016.
- ↑ Blood Music worldswithoutend.com. Viitattu 29.12.2016.
- ↑ Hayakawas SF Magazine Readers Award science fiction awards database. Viitattu 29.12.2016.
- ↑ Nebula Awards 2001 sfadb.com. Viitattu 29.12.2016.
- ↑ Greg Bear science fiction awards database. Viitattu 29.12.2016.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kotisivut. (englanniksi)
- Greg Bear Internet Speculative Fiction Database -sivustolla (englanniksi)
- Greg Bear Science Fiction Awards Database -sivustolla (englanniksi)
- Nick Gevers: The Opener of the Way: An Interview with Greg Bear. Infinity plus 27.5.2000. (englanniksi)
- Markku Soikkeli: Virus on viesti ihmiskunnalle. Kiiltomato.net 21.4.2003.
- Toni Jerrman: Kuumevirus uhkaa ihmiskuntaa. Helsingin Sanomat 4.5.2003.