Grace Dalrymple Elliot (1754? Edinburgh, Skotlanti- 16. toukokuuta 1823 Ville-d'Avray, Ranska) [1] oli skotlantilainen kurtisaani, kirjailija, vakooja ja seikkailijatar.[2] Hän oli Philippe Égalitén ja kuningas Yrjö IV:n rakastajatar. [3] [3]

Grace Elliotin muotokuva, Thomas Gainsboroughin maalaus, maalattu vuonna 1778.

Elämänvaiheita muokkaa

Grace Elliotin alkuperäinen nimi oli Grissel Dalrymple ja hän kasvoi vanhempiensa eron jälkeen äitinsä luona. Äidin kuoltua vuonna 1767 hänet lähetettiin sisäoppilaitokseen, mistä hän lähti käytyään koulunsa loppuun. [3]

Koulusta hän muutti Lontooseen asumaan isänsä luona ja muutti etunimensä Graceksi. Lontoossa hän herätti huomiota: hän oli erittäin kaunis ja ajan oloissa poikkeuksellisen pitkä nuori nainen. Isä, Hugh Dalrymple, oli saanut viran Grenadan kenraalikuvernöörinä vuonna 1771 ja hänelle tuli kiire saada tytär naimisiin ennen muuttoa virkapaikalle. Isän valinta tyttären aviomieheksi herätti kummastusta; sulhanen oli lääkäri John Eliot, vaimoaan kaksi kertaa vanhempi mies ja häntä huomattavasti lyhyempi. [3]

Avioliitosta syntyi poika, joka kuoli pian. Sen jälkeen avioliitto alkoi hajota. Paljastui, että Elliotilla oli suhde nuoreen ja komeaan Valerian varakreiviin. Aviomies otti eron ja erosta tuli kaikkien tuntema skandaali, jota puitiin oikeudessa.Elliotin veli vei sisarensa takaisin sisäoppilaitokseen, josta tämän pelasti uusi ihailija, Cholmomdeleyn 4. jaarli. [1] [3]

Gainsborough maalasi Grace Elliotin muotokuvan vuonna 1778 ja kun Walesin prinssi kävi Cholmondeleyn luona hän sanoi haluavansa tavata taulun mallin. Prinssin ja Elliotin välille syntyi suhde ja hän syrjäytti aikaisemman rakastajattaren. Prinssin mielenkiinto väheni, mutta Elliot huomasi odottavansa lasta vuonna 1782. Tytär sai nimekseen Georgiana Augusta Frederica Seymour ja kastetodistuksessa hänen isäkseen on merkitty Walesin prinssi. Lapsen isäksi on epäilty myös kolmea muuta miestä: Cholmondeleyn 4. jaarli, Charles Wyndham ja George Selwyn. Lapsen kasvatuksesta huolehti Cholmondeleyn jaarli. [3] [3]

Kun tyttären kasvatus oli turvattu, Elliot lähti Pariisiin asuakseen jo aikaisemmin tutustumansa Orleansin herttuan, myöhemmän Philippe Égalitén luona. Elämä muuttui kun Ranskassa alkoi vallankumous vuonna 1789. [3]

Vallankumouksen ja terrorin aikaan Elliot oli vakooja. Hän toimitti kirjeitä Englantiin eri henkilöiltä, jotka halusivat kertoa vallankumouksen ajan elämästä. Hän oli myös välikätenä Orleansin herttuan ja Walesin prinssin viestien välittäjänä. Hän joutui vakavaan vaaraan, kun hänen kotiinsa tehtiin etsintä. Hänen kotoaan löytyivät parlamenttiedustaja Charles James Foxin ja Sir Godfrey Websterin kirjeet, jotka hänen piti oletettavasti kuljettaa pois Ranskasta. Hän toimi myös avustajana kuningatar Marie Antoinetten ja kuningas Ludvig XVI:n epäonnistuneessa pakoyrityksessä. Lisäksi hän pelasti markiisi Champcenetzin hengen kätkemällä hänet kotiinsa. [1] [3]

Elliot pidätettiin vuonna 1793. Häntä kuulusteltiin useasti ja jos jotain raskauttavaa olisi kuulustelijoille paljastunut, hänet olisi mestattu. Hänet vapautettiin Robespierren kukistuttua vuonna 1794. [1] [3]

Palattuaan kotimaahansa Elliot kirjoitti kokemuksensa kirjaksi. Kirjaa ei ollut tarkoitettu julkaistavaksi, mutta Elliotin tyttären tytär toimitti sen julkaisatavaksi vuonna 1859. Tuolloin sitä muokattiin vastaamaan aikansa säädyllisyyskäsityksiä. Teos Journal of My Life during the French Revolution. on harvoja aikalaisnaisen kirjoittamia teoksia vallankumousajasta. [3]

Vähän ajan kuluttua hän palasi Ranskaan, missä asui loppuikänsä. Hän asettui lähelle Pariisia Ville-d'Avrayhin, missä eli kohtuullisen varakkaana. Viimeisinä aikoinaan hänellä oli suhde paikallisen pormestarin kanssa, mutta ne olivat myös sairastelun täyttämiä. [1] [3]

Fiktiohahmona muokkaa

Grace Elliotin ja Philippe Égalitén suhteesta on tehty vuonna 2001 elokuva, L'Anglaise et le duc jossa rakastavaiset ajautuvat vallankumouksen aikana erilleen kannattamalla ei poliittisia suuntauksia. Käsikirjoitus pohjautui Elliotin muistelmiin. Elokuvan ohjasi Éric Rohmer ja pääosissa nähtiin Lucy Russell ja Jean-Claude Dreyfus. Ranskassa elokuvaa moitittiin, että se antaa vallankumouksesta väärän kuvan.[4] [5]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa