Gottlieb von Jagow
Gottlieb von Jagow (22. kesäkuuta 1863 Berliini – 11. tammikuuta 1935 Potsdam) oli saksalainen diplomaatti, joka toimi Saksan keisarikunnan ulkoministerinä vuosina 1913–1916. Hän menetti otteensa Saksan ulkopolitiikasta ensimmäisen maailmansodan aikana.[1]
| Gottlieb von Jagow | |
|---|---|
 |
|
| Saksan ulkoministeri | |
| Edeltäjä | Alfred von Kiderlen-Waechter |
| Seuraaja | Arthur Zimmermann |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. kesäkuuta 1863 Berliini, Preussin kuningaskunta |
| Kuollut | 11. tammikuuta 1935 (71 vuotta) Potsdam, Natsi-Saksa |
Jagow syntyi aateliseen maanomistajaperheeseen ja oli koulutukseltaan juristi. Hän aloitti diplomaattiuransa vuonna 1895.[1] Jagow oli vuodesta 1906 Saksan ulkoministeriön esittelyneuvoksena, 1907–1909 lähettiläänä Luxemburgissa ja 1909–1913 suurlähettiläänä Roomassa.[2] Ulkoministeri Alfred von Kiderlen-Waechterin kuoltua sydänkohtaukseen Jagow suostui vastentahtoisesti hänen seuraajakseen tammikuussa 1913.[1] Jagow oli luonteeltaan vetäytyvä ja varovainen. Hän pyrki aluksi parantamaan Saksan suhteita Englantiin ja sai muun muassa 1914 neuvoteltua yhteisymmärryksen Bagdadin rautatietä koskeneessa kiistassa. Jagow myös varoitti Saksan muuta johtoa siitä, että sodan puhjetessa Manner-Euroopassa Englanti ei välttämättä jäisi puolueettomaksi vaan saattaisi liittyä Saksan vihollisiin. Ensimmäiseen maailmansotaan johtaneen heinäkuun kriisin aikana vuonna 1914 hän kuitenkin asettui tukemaan kansleri Theobald von Bethmann Hollwegia tämän vaatiessa Saksan ehdotonta tukea Itävalta-Unkarille Serbiaa vastaan, eikä pyrkinyt puuttumaan tapahtumien etenemiseen.[3][2]
Jagow vastusti Saksan Schlieffen-suunnitelmaan sisältynyttä hyökkäystä Ranskaan puolueettoman Belgian kautta. Hyökkäyksen pysähdyttyä syksyllä 1914 hän kannatti rauhanneuvotteluihin ryhtymistä, mutta ei saanut tukea. Jagow vastusti myös meriministeri Alfred von Tirpitzin vaatimusta rajoittamattoman sukellusvenesodan aloittamisesta, sillä hän aavisti sen johtavan lopulta Yhdysvaltojen sodanjulistukseen Saksalle.[3] Saksan ylin sodanjohto alkoi halveksia pelkurina pidettyä Jagowia. Vastahankansa vuoksi hänet siirrettiin pois ulkoministerin paikalta marraskuussa 1916 ja hänen seuraajakseen tuli Arthur Zimmermann.[1] Sodan päätyttyä Jagow julkaisi vuonna 1919 muistelmateoksen Ursachen und ausbruch des Weltkriegs (”Maailmansodan syyt ja puhkeaminen”).[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Florian Altenhöner: Jagow, Gottlieb von (englanniksi) 1914-1918-online. International Encyclopedia of the First World War. Viitattu 21.1.2017.
- ↑ a b Nordisk familjebok, täydennysosa (1924), s. 729 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 12.1.2014.
- ↑ a b c Gottlieb von Jagow (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 12.1.2014.