Gotha P.60
Gotha P.60 oli toisen maailmansodan aikainen saksalainen suihkuhävittäjämalli, jonka kehittely jäi kesken sodan päättyessä. Kone oli kaksimoottorinen lentävä siipi, joka pohjautui aikaisempaan Horten Go 229 -tyyppiin. Koneessa oli useita poikkeuksellisia ratkaisuja: lentävä siipi, miehistön makaava asento, paineistettu ohjaamo, ohjainpintajärjestely ja siiven etureunasolat.[1]
Horten 229:n jatkokehitelmä muokkaa
Gotha-lentokonetehdas sai elokuussa 1944 tehtäväkseen valmistaa 40 kappaletta Horten Ho 229 -suihkuhävittäjiä, joissa oli käytetty Reimar Hortenin kehittelemää lentävä siipi -ideaa. Kone muodosti kolmiomaisen litteän siiven, ja myös rungon alapinta toimi kantovoimaa tuovana siipipintana. Hortenissa oli kuitenkin muutamia heikkouksia: moottorit olivat siiven sisällä, jolloin huolto ja uusien voimanlähteiden kokeilu oli hidasta ja kallista, koneen hyötypaino oli pieni ja rungossa ei ollut riittävästi tilaa mikäli miehistöä tai aseistusta olisi haluttu lisätä. Siiven profiili oli korkea ja takareunan jättökulma suuri, mitkä olivat aerodynaamisesti huonoja ratkaisuja. Gothassa molempia saatiin parannettua.[2]
Gothan insinöörit kehittelivät ideaa tohtori Hunerjägerin johdolla. Tammikuussa 1945 Gothan insinöörit esittelivät Saksan Ilmailuministeriölle (saks. Reichsluftfahrtministerium, RLM) uuden konseptin suihkuhävittäjäksi, Gotha P.60:n.lähde?
Gotha P.60 (A-malli) muokkaa
Gotha P.60 oli lentävä siipi kuten Hortenkin, mutta moottorit oli asetettu siiven ja rungon ulkopuolelle, toinen ala- ja toinen yläpuolelle. Näin ne oli helppo huoltaa ja tarvittaessa jopa kokeilla uusia moottorityyppejä. Moottoreina oli kaksi BMW 003A-1 -suihkuturbiinia, jotka kumpikin antoivat 800 kp työntövoiman.[2] Miehistönä oli kaksi lentäjää, jotka makasivat vatsallaan kestääkseen paremmin kaarroista aiheutuvia G-voimia. Koneen keulana toimi paineistetun ja panssaroidun ohjaamon kupu.lähde?
Rakenne muokkaa
Keskirunko (keskisiipi) oli hitsattu teräsputkirunko, pinta taivutettua lentokonevaneria. Varsinaisten siipiosien kantava rakenne oli puinen rei'itetty profiili.[2]
Koneen ohjainpinnat muokkaa
Koska kone oli lentävä siipi, eikä sivuvakainta ollut lainkaan, konetta ohjattiin suurissa nopeuksissa pienillä siivenkärjistä nousevilla levyillä, jotka olivat vinosti lentosuuntaan nähden. Tällöin levyn nosto aiheutti vääntömomenttia, mikä käänsi koneen. Siiven etureunaan rakennettiin laskeutuessa avattavat hydraulisesti toimivat siipisolat, etureunavakaimet, estämään koneen sakkaaminen. Alemman moottorin molemmin puolin sijaitsivat suhteellisen pienikokoiset nostovoimaa lisäävät laskeutumissiivekkeet. Takareunan laipat toimivat korkeusvakaimena.[2]
Mitat muokkaa
Ilman perävakainta olevat lentävät siivet ovat vaikeita hallittavia laskeuduttaessa. Tämä huomioitiin suunniteltaessa P.60:n laskutelineiden sijoittelua sekä ammusten ja polttoaineen sijoitusta: painopisteen tuli laskun aikana olla mahdollisimman takana. Koneen laskutelineet olivat ylikokoiset: ne olivat valmiita, ylimääräisiä Junkers Ju 88 -pommikoneen laskutelineitä.[1]
- Pituus 8,82 metriä
- Kärkiväli 12,2 metriä
- Kantavaa siipipinta-alaa 46,8 neliömetriä, josta osa rungon osalla.
- Sivuprofiilin suurin korkeus (moottoreiden kohdalla) 3,32 metriä[2]
- Painonjakauma:[2]
- Ulommat, varsinaiset siipiosat 900 kg
- Keskinen runkosiipi 915 kg
- Moottorit 1 570 kg
- Panssarointi 290 kg
- Aseistus 390 kg
- Paineistettu ohjaamo 120 kg
- Yhteensä 4 185 kg
- Maksimi polttoainemäärä 4 000 kg
- Maksimi nousupaino 7 450 kg
Tyypit muokkaa
Koneesta suunniteltiin kolme versiota: raskas hävittäjä (saks. Zerstörer), tiedustelukone (saks. Aufklärer) ja korkealle nouseva torjuntahävittäjä (saks. Höhenjäger). Aseistuksena oli joko neljä MK108-automaattitykkiä tai kaksi MK103:a. Tiedustelukoneessa oli kaksi RB 50/18-kameraa. Torjuntahävittäjä voitiin varustaa myös Walter HWK 509B -rakettimoottoreilla, jolloin mallimerkintä oli P.60A/R.[1]
P.60:n miehistön oli vaarallista poistua koneesta hätätilanteessa, sillä hyppäävä lentäjä iskeytyi helposti moottoriin. Tämän vuoksi suunniteltiin myös versio P.60A-2, jossa molemmat moottorit olivat siiven alapuolella. Siirto heikensi kuitenkin koneen kaarrelento-ominaisuuksia. Jatkokehittelyssä koneeseen aiottiin suunnitella heittoistuinmekanismi. [1]
Gotha P.60B muokkaa
P60-mallista kehitettiin rakenteeltaan ja tekniikaltaan yksinkertaistettu B-versio. Miehistön makaava ohjausasento oli korvattu normaalilla perättäin istuttavalla ohjaamolla ja deltasiiven molempiin kärkiin lisättiin sivuvakaimet. Moottorit vaihdettiin tehokkaampiin Heinkel HeS 011-suihkumoottoreihin. RLM hyväksyi tuotannon 1945, mutta valmistelu keskeytettiin kun C-malli kehitettiin.[1]
Gotha P.60C muokkaa
C-malli oli suunniteltu yöhävittäjäksi. Rakenne muistutti B-mallia, mutta ohjaamorunkoa pidennettiin, kone sai selkeän deltasiivestä eteen työntyvän keulaosan. Keulaan sijoitettiin tutka ja Morgenstern-tutka-antenni.[1]
Kaikkien konemallien kehittely katkesi viimeistään sodan viime kuukautena: yhdysvaltalaiset joukot valtasivat Gothan tehdasalueen 14. huhtikuuta 1945. Useita keskeneräisiä Horten 8-229 -koneita jäi sotasaaliiksi.[3]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Douglas Bullard: Horten Nurflügels, Bullard 2003
- David Myhra: Gotha P.60. Schiffer Publishing, 2001. ISBN 0764313991. (englanniksi)
- Nauber: Comparisons of the 8-229 and the Go P-60 all-wing airplanes. (käännös asiakirjasta "Gegenüberstellung Go-8-229 Go-P-60", Gothaer Waggonfabrik, A. G., 27.1.1945, suom. Horten 229 ja Gotha P.60 välinen vertailu) Comparisons of the 8-229 and the Go P-60 all-wing airplanes, 22.4.1946. Wright Field, Dayton, Ohio: Air Documents Div. Intelligence (T-2). AAF F-TS525-RE, Microfilm Reel 2060 Frame 453, ADRC 14/8A5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.8.2008. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Nurflugel: Proned pilot: konetyyppejä, joissa on käytetty miehistöllä makaavaa asentoa. Gotha P.60:n profiilista löytyy myös pari taiteilijan näkemystä.