Gordon Delamont
Gordon Arthur Delamont (27. lokakuuta 1918 Moose Jaw, Saskatchewan – 16. tammikuuta 1981 Toronto, Ontario) oli kanadalainen musiikkipedagogi, kirjailija, säveltäjä ja trumpetisti. Delamont oli johtava musiikkikasvattaja ja teoreetikko, josta tuli vaikutusvaltainen hahmo taidemusiikkia ja jazzia yhdistäneessä liikkeessä. Canadian Encyclopedia nimeää Delamontin tunnetuimmaksi saavutukseksi toimimisen opettajana useille Kanadan huomattavimmista jazzmuusikoista.[1]
Delamontin johdolla opiskelivat muiden muassa Peter Appleyard, Gustav Ciamaga, Ron Collier, Jimmy Dale, Hagood Hardy, Paul Hoffert, Moe Koffman, Rob McConnell, Ben McPeek, Birnie Piltch, Fred Stone, Norman Symonds ja Rick Wilkins.[1]
Delamont kirjoitti muun muassa useita teoksia jazzsäveltämisestä ja -sovittamisesta. Näistä teoksista on tullut eri yliopistokursseilla vaadittuja tekstejä, ja niitä on käännetty japaniksi ja italiaksi. Säveltäjänä Delamontin tunnetuin teos on Canadian Encyclopedian mukaan Three Entertainments for Saxophone Quartet (1969, 1970), jota on esitetty laajalti Atlantin valtameren molemmilla puolilla ja jonka levytti New Yorkin saksofonikvartetti. Muihin Delamontin sävellyksiin kuuluvat Allegro and Blues (jazzorkesterille, 1962), Portrait of Charles Mingus (oktetille, 1963), Ontario Suite (sopraanolle ja orkesterille, 1965, 1967), Centum (1966, yhtyeelle), College No. 3 (1967, 1970), Song and Dance (1967, 1970), Moderato and Blues (vaskikvintetille, 1973, 1974) sekä Conversation for Flugelhorn and Alto Saxophone (1977).[1]