Pikkulurikki
Pikkulurikki (Glossopsitta pusilla) on Kaakkois-Australiassa elävä kaijalaji.
Pikkulurikki | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
Suku: | Myskilurikit Glossopsitta |
Laji: | pusilla |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaPikkulurikin pituus on noin 15 cm ja paino 30–50 g. Kooltaan se on selvästi myskilurikkia pienempi. Sen höyhenpuvun yleisväri on vihreä, naama on punainen. Nokka on musta, iiris oranssinkeltainen ja koivet vihertävän harmaat. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuoren linnun nokka on oliivinruskea ja iiris ruskea, ja naaman punainen väri on himmeämpää.
Esiintyminen
muokkaaPikkulurikki elää Kaakkois-Australiassa ja Tasmaniassa. Lajin elinympäristön laajuus on 100 000–1 000 000 neliökilometriä ja sen populaation koko on luultavasti yli 100 000 yksilöä. Laji on taantunut metsien hakkuiden seurauksena ja on paikoin uhanalainen[2]. Pikkulurikkia pidetään harvoin Australiassa vankeudessa lemmikkilintuna.
Elinympäristö
muokkaaPikkulurikit asuvat alavilla mailla, sekä metsissä että aukeilla tai puoliaukeilla alueilla kaikkialla siellä missä on kukkivia tai hedelmiä kantavia puita tai pensaita. Ne viihtyvät myös esikaupunkien puistoissa ja kadunvarsien puissa. Pikkulurikit lyöttäytyvät usein myskilurikkien seuraan. Ruokailevat parvet ovat äänekkäitä ja näkyviä.
Lisääntyminen
muokkaaPikkulurikin pesintää tapahtuu tavallisesti elokuusta tammikuulle, mutta esiintymisalueen pohjoisosissa se voi alkaa jo toukokuussa. Pesä on joko puunrungon tai paksun oksan kolossa, yleensä veden äärellä kasvavassa eukalyptuksessa. Pesintä tunnetaan vain vankeudessa elävien lintujen osalta. Naaras munii kolmesta viiteen munaa. Muna on kooltaan 19,5*16,4 mm. Naaras hautoo noin 20 päivää ja pesäpoikasaika on noin kuukausi.
Ravinto
muokkaaPikkulurikit syövät pääasiassa eukalyptusten mettä ja siitepölyä, jota ne harjaavat erikoisella kielellään. Ne voivat syödä myös hedelmiä, siemeniä ja hyönteisiä. Ruokaillessaan ne ovat hyvin kesyjä.
Lähteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Glossopsitta pusilla IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.5.2014. (englanniksi)
- ↑ New South Wales Government
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust