Glenn Close

yhdysvaltalainen näyttelijä

Glenn Close (s. 19. maaliskuuta 1947 Greenwich, Connecticut) on yhdys­valtalainen näyttelijä, joka on tehnyt pitkän uran teatterissa, elo­kuvissa ja televisiossa. Hän on saanut uransa aikana kahdeksan Oscar-ehdokkuutta. Hänet on saanut kaikki seuraavat palkinnot kolmasti: Emmy, Tony ja Golden Globe.

Glenn Close
Glenn Close vuonna 2014.
Glenn Close vuonna 2014.
Henkilötiedot
Syntynyt19. maaliskuuta 1947 (ikä 74)
Greenwich, Connecticut, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä, tuottaja
Puoliso
  • Cabot Wade (vih. 1969–71)
  • James Marlas (vih. 1984–87)
  • David Shaw (vih. 2006)
Näyttelijä
Aktiivisena 1974−
Merkittävät roolit
Palkinnot

Parhaan naispääosan Primetime Emmy draamasarjassa
2008, 2009 Damages

Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Nuoruus ja opiskeluMuokkaa

Glenn Close syntyi ylä­luokkaiseen perheeseen Connecticutissa. Hänen vanhempansa olivat lääkäri William Close ja Bettine Moore Close. Perheeseen syntyi neljä lasta. Greenwich oli ylä­luokkainen ja elitistinen yhteisö, mutta Closet eivät osallistuneet tähän elämän­tyyliin. Closet liittyivät Moraalisen varustautumisen liikkeeseen, joka lähetti ihmisiä ympäri maailmaa kääntymään uskontoonsa. Glenn oli 13-vuotias, kun perhe muutti Belgian Kongoon levittämään sanaa.[1]

Glenn Close vietti muutaman vuoden nuoruudestansa vuoroin Afrikassa ja vuoroin sveitsiläisissä sisä­oppi­laitoksissa. Hän kuului myös liikkeen Up with People -kuoroon, joka kiersi neljän vuoden ajan Euroopassa ja Yhdys­valloissa. Close jätti liikkeen 22-vuotiaana aloittaaksen opintonsa College of William & Maryssä, jossa hänen pää­aineensa olivat draama ja antro­pologia.[1]

UraMuokkaa

Close muutti collegen jälkeen New Yorkiin, missä hän liittyi vuonna 1974 ystävänsä Meryl Streepin kanssa Phoenix Theatre Companyyn. Close esiintyi ensimmäisen kerran Broadwayllä vuonna 1974 näytelmässä Love for Love. Hän sai monia muitakin teatteri­rooleja, ja vuonna 1980 hän sai Tony-ehdokkuuden näytelmästä Barnum. Se herätti elo­kuva­ohjaaja George Roy Hillin huomion. Close saikin roolin Hillin elo­kuvasta Garpin maailma. Rooli toi hänelle myös uran ensimmäisen Oscar-ehdokkuuden.[2]

Garpin maailman jälkeen Close sai parhaan nais­sivu­osan Oscar-ehdokkuuden myös seuraavista elo­kuvistansa. Hän oli ehdolla elo­kuvasta Sisärengas (1984) ja Voittajan paluu (1984). Vuonna 1984 Close palkittiin Tony-palkinnolla näytelmästä The Real Thing.[1] Hänen uransa jatkui koko 1980-luvun suosiollisena, ja psykopaattisen viettelijän roolista elo­kuvassa Vaaralinen suhde (1987) Close sai ensimmäisen nais­pää­osan Oscar-ehdokkuuden. Toinen ehdokkuus tuli Valheista ja viettelijöistä (1988).[2]

Close oli 1990-luvun alussa yli 40-vuotias, jolloin monet nais­näyttelijät äitien rooleja. Closekaan ei tältä täysin välttynyt, sillä hän näytteli Hamletin äitiä Gertrudea vuoden 1990 Hamletissa, vaikka oli vain kahdeksan vuotta vanhempi kuin nimi­roolissa ollut Mel Gibson. Teatterissa Close 1990-luvun alussa näytteli näytelmässä Death and the Maiden, josta hän sai vuonna 1992 Tony-palkinnon. Toinen Tony tuli roolista musikaalissa Sunset Boulevard (1995), johon Closen valitsi säveltäjä Andrew Lloyd Webber.[1] Samana vuonna hän sai Emmy-palkinnon televisio­elo­kuvasta Kunnian puolesta (1995).[2]

Closen 1990-luvun komediallisempia rooleja olivat Cruella de Vil elokuvassa 101 dalmatialaista ja ensimmäinen nainen Marsha Dale elo­kuvassa Mars hyökkää! (1996). Hän on esiintynyt toistuvasti myös animaatio­sarjassa Simpsonit, jossa hän on ääni­näytellyt Homer Simpsonin äitiä Monaa.[1]

Close laajensi 2000-luvulla ohjelmistoansa televisioon, missä hänen ensimmäinen arvostettu roolinsa oli rikos­sarjan Shield – lain varjolla neljännellä kaudella. Hän otti vuonna 2007 vastaan asian­ajaja Patty Hewesin roolin sarjasta Damages. Viiden tuotanto­kauden aikana Close voitti sarjasta Golden Globen ja kaksi Emmy-palkintoa.[1] Golden Golben hän sai myös televisio­elokuvasta The Lion in Winter, jossa hän näytteli Eleonoora Akvitanialaista. Valkokankalla Close esiintyi ihanteellisten esi­kaupungin naisten ryhmän­johtajana elo­kuvassa Stepfordin naiset (2004) ja hermostuneen morsiamen äitinä elo­kuvassa Evening (2007).[2]

Closen kuudes Oscar-ehdokkuus tuli elokuvasta Albert Nobbs, jota hän oli myös käsi­kirjoittamassa. Siinä Close näytteli naista, joka naamioituu mieheksi saadakseen töitä 1800-luvun Irlannissa. Galaksien välisen poliisi­joukkojen johtajaa Close näytteli puolestaan tieteis­seikkailussa Guardians of the Galaxy (2014).[2] Elokuvassa The Wife (2018) Close puolestaan on kirjailija, jonka teoksesta kaikki kunnia valuu tämän miehelle. Closen rooli­suoritus toi hänelle Golden Globen ja seitsemännen Oscar-ehdokkuuden. Kahdeksas ehdokkuus Closelle myönnettiin elo­kuvasta Hillbilly Elegy (2020).

Palkinnot ja ehdokkuudetMuokkaa

YksityiselämäMuokkaa

Glenn Close on ollut naimisissa kolmesti: vuosina 1969–1971 Cabot Waden kanssa, James Marlasin kanssa vuosina 1984–1987 ja vuodesta 2006 lähtien David Shaw’n kanssa. Closella on yksi tytär, Annie Maude Starke (s. 1987), vuonna 1991 päättyneestä suhteesta John Starken kanssa.

Valikoitu filmografiaMuokkaa

Pääartikkeli: Glenn Closen filmografia
Elokuvat
Vuosi Nimi Rooli
1984 Voittajan paluu Iris Gaines
1982 Garpin maailma Jenny Fields
1983 Sisärengas Sarah Cooper
1987 Vaarallinen suhde Alex Forrest
1988 Valheet ja viettelijät markiisitar Isabelle de Merteuil
1990 Onnen kulissit Sunny von Bülow
Hamlet kuningatar Gertrude
1993 Henkien talo Férula Trueba
1996 101 dalmatialaista Cruella de Vil
Mars hyökkää! presidentin puoliso Marsha Dale
1997 Air Force One vara­presidentti Kathryn Bennett
2000 102 dalmatialaista Cruella de Vil
2004 Stepfordin naiset Claire Wellington
2007 Evening rouva Witten­born
2011 Albert Nobbs Albert Nobbs
2014 Guardians of the Galaxy Nova Prime Irani Rael
2018 The Wife Joan Castleman
2020 Hillbilly Elegy Mamaw
Televisio
1995–2018 Simpsonit Mona Simpson (ääni)
2002 Will & Grace Fannie Lieber
2005 Shield – lain varjolla kapteeni Monica Rawling
2007–2012 Damages Patty Hewes

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Glenn Close Biography Biography. 15.3.2021. A&E Television Networks. Viitattu 18.3.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e Glenn Close Encyclopædia Britannica. 15.3.2021. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 18.3.2021. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa