Giselle
Giselle on baletin romanttista tyylisuuntaa edustava teos, joka sai ensi-iltansa vuonna 1841.
| Giselle | |
|---|---|
 Carlotta Grisi Gisellen roolipuvussa vuonna 1842. |
|
| Koreografi |
Jean Coralli Jules Perrot |
| Säveltäjä | Adolphe Adam |
| Ensi-ilta |
28. kesäkuuta 1841 Pariisi, Ranska |
| Alkuperäinen seurue | Pariisin oopperan baletti |
| Genre | romanttinen baletti |
Romantiikka oli vallitseva tyylisuuntaus baletissa 1830–1850-luvulla ja Giselle on harvoista aikakaudelta säilyneistä baleteista. Gisellen musiikin sävelsi ranskalainen säveltäjä Adolphe Adam ja libreton kirjoittivat Théophile Gautier ja Jules-Henri Vernoy de Saint-Georges. Koreografiasta kunnia annettiin alun perin Jean Corallille, vaikka oli yleisesti tiedossa, että varsinkin Giselle-roolin tanssiosuudet olivat Jules Perrot'n käsialaa. Hän oli Gisellenä ensi-illassa tanssineen nuoren ballerinan Carlotta Grisin opettaja. Gisellen ensiesitys tapahtui Pariisissa 28. kesäkuuta 1841, jolloin sen esitti Académie Royale de Musiquen baletti, joka tunnetaan nykyisin nimellä Ballet de l'Opéra national de Paris (Pariisin oopperan baletti). Teos oli alusta alkaen suuri menestys ja Grisin läpimurto tanssijana.[1]
Teoksessa käytetään puolisääreen ulottuvia tiukkamiehustaisia, hihattomia, valkoisia tyllihameita, jotka ovat eräs tutun muunnelma. Tällainen ballerinan peruspuku yhdistettynä vaaleanpunaisiin sukkahousuihin ja balettitossuihin vakiintui juuri romanttisen baletin myötä ballerinan perusasuksi. Myös varvastossutekniikan käyttö osana tanssi-ilmaisua on aikakauden perua.
Gisellestä on tehty vuosien varrella useita sovituksia. Alkuperäistä ranskalaista Giselle-balettia ei ole säilynyt dokumentoituna. Suuri osa nykyisestä koreografiasta pohjautuu Marius Petipan venäläisiin versioihin, jotka hän teki vuosina 1850, 1884, 1887 ja 1899. Vuoden 1884 sovitusta varten säveltäjä Ludwig Minkus muokkasi Adamin alkuperäistä musiikkia.
Giselle on kuulunut useina vuosina Suomen Kansallisbaletin ohjelmistoon. Ranskalainen ballerina ja koreografi Sylvie Guillem harjoitti Suomen Kansallisbaletille Gisellestä tekemänsä uuden sovituksen, joka sai ensi-iltansa Helsingissä 16. lokakuuta 1998. Giselle palasi Kansallisbaletin ohjelmistoon vuonna 2018 Cynthia Harveyn ohjaamana.
Juoni muokkaa
Giselle on nuori maalaisneito, joka on rakastunut Loys-nimiseen mieheen. Todellisuudessa Loys on valepukuinen aatelismies Albrecht, joka on kihloissa herttuan tyttären Bathilden kanssa. Giselleen rakastunut maalaispoika Hilarion, joka on Gisellen lapsuudentoveri jota tämä ei rakasta, yrittää mustasukkaisuuttaan selvittää Albrechtin salaisuuden. Kun Giselle saa kuulla Albrechtin todellisen taustan, hän kuolee. Aikojen kuluessa on Gisellen eri tulkinnoissa esitetty erilaisia kuolinsyystä, muun muassa nykyisin yleisin versio, ettei Gisellen sydän kestä petosta. Joissakin hän kuolee hulluuteen tai hän surmaa itsensä.[1][2]
Baletin toisessa näytöksessä esitellään wilit, jotka ovat rakkaudessa petettyjen kuolleiden neitojen haamuja. Jos mies kohtaa wilit, nämä tanssittavat hänet kuolleeksi. Kuningattarensa Myrthan johdolla wilit saavat käsiinsä metsässä harhailevan Albrechtin ja pakottavat hänet tanssimaan itsensä näännyksiin. Giselle suojelee Albrechtia muilta wileiltä tanssimalla hänen kanssaan, kunnes aamun koittaessa wilit palaavat hautoihinsa. Ennen poistumistaan Giselle antaa Albrechtille anteeksi.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Giselle Wikimedia Commonsissa
