Gideon Klein
Gideon Klein (6. joulukuuta 1919 Přerov – 27. tammikuuta 1945) oli tšekkiläinen säveltäjä ja pianisti.[1]
Klein aloitti pianonsoiton opiskelun 6-vuotiaana paikallisen konservatorion johtajan johdolla. 11-vuotiaana hän alkoi matkustaa kuukausittain Prahaan suorittaakseen opintoja Vilém Kurzin vaimon johdolla. Vuonna 1931 hän muutti Prahaan asumaan siskonsa Eliška Kleinován kanssa. Syksyllä 1938 Klein pääsi Kurzin mestarikouluun Prahan konservatorioon, josta valmistui vuodessa. Hän opiskeli myös filosofiaa ja musiikkitiedettä Kaarlen yliopistossa. Opinnot Kaarlen yliopistossa keskeytyivät kun natsien maaliskuussa 1939 tekemän miehityksen jälkeen korkeakoulutusta tarjonneet instituutiot suljettiin. Tässä vaiheessa Klein aloitti laajan esiintymisen. Vuonna 1940 hänelle tarjottiin stipendiä Lontoon Royal Academy of Musicissa opiskelua varten, mutta natsien rotu- ja maastamuuttolait estivät hänen lähtönsä. Juutalaismuusikoilta – kuten Kleinilta – estettiin myös julkinen esiintyminen, mutta Klein kiersi kieltoa jonkin aikaa valenimellä, kunnes tästäkin tuli liian vaarallista.[1]
Klein siirrettiin Theresienstadtiin 1. joulukuuta 1941. Hän jatkoi siellä musiikillista toimintaansa: hän soitti kamarimusiikkia Prahasta tuotujen kollegoiden kanssa, avusti esitysten järjestämisessä sekä säesti niissä ja työskenteli myös laulajien säestäjänä. Kleinin soolo-ohjelmisto Theresienstadtissa koostui pitkälti samoista teoksista, joilla hän oli saanut arvostusta Prahassa. Teosten säveltäjiä olivat Wolfgang Amadeus Mozart, Ludwig van Beethoven, Robert Schumann, Johannes Brahms, Josef Suk, Leoš Janáček, Arnold Schönberg, Aleksandr Skrjabin ja Johann Sebastian Bach (Ferruccio Busonin transkriptioina). Kleinin sävellystuotannossa Theresienstadt-ajoilta on kamarimusiikkia jousille, kuoroteoksia, madrigaaleja (sanat: Friedrich Hölderlin, François Villon), sonaatti pianolle, teatterimusiikkia sekä laulusarja altolle ja pianolle.[1]
1. lokakuuta 1944 yhdeksän päivää viimeiseksi sävellyksekseen jääneen jousitrionsa valmistumisen jälkeen Klein siirrettiin Auschwitziin, josta hän joutui pakkotyöhön. Ei ole tiedossa, surmasivatko natsit lopulta Kleinin vai kuoliko hän pakotetulla marssilla niiden juutalaisten kanssa, jotka otettiin pakenevien SS-joukkojen mukaan.[1]
Aikoinaan vallinneen käsityksen mukaan Klein aloitti vakavan säveltämisen vasta Theresienstadtiin joutumisensa jälkeen. Kesäkuussa 1990 kuitenkin löydettiin Kleinin aiemmat käsikirjoitukset, joiden joukossa oli yksinlauluja, puhallinoktetto, teoksia jousikvartetille ja useita jousiduoja, joista yksi oli mikrotonaalinen. Klein oli osallistunut neljännessävelin musiikkia tehneen Alois Hában luennoille Prahan konservatoriossa, mutta oli enimmäkseen itseoppinut säveltäjä. Tekniseen puoleen perehtymistä edisti hänen ahkera omatoiminen partituurien tutkimuksensa. Kleinin tyyliin vaikuttivat sekä tšekkiläiset perinteet että Wienin toisen koulukunnan vaikutteet.[1]