Avaa päävalikko

Gibraltarin kansanäänestys suvereniteetista 1967

Auto, joka on maalattu juhlistamaan kansanäänestyksen tulosta.

Gibraltarin kansanäänestys suvereniteetista järjestettiin 10. syyskuuta 1967. Sen taustalla olivat Espanjan vaatimukset Gibraltarin liittämisestä itseensä. Britannia oli samaan aikaan purkamassa siirtomaahallintoaan ja antoi kansanäänestyksellä gibraltarilaisille mahdollisuuden päättää liittymisestä Espanjaan. Lähes kaikki äänestäjät halusivat pysyä Britannian hallinnossa.

Sisällysluettelo

TaustaMuokkaa

Toisen maailmansodan jälkeen Francisco Francon johtama Espanja alkoi jälleen vaatia Gibraltaria itselleen. Espanja rajoitti muun muassa pääsyä Gibraltariin, mutta Britannia ja Espanja kävivät silti vuosien 1954–1963 aikana useita keskusteluita niemimaan kohtalosta. Espanja vei syyskuussa 1963 asian YK:n kolonisaation purkamista käsittelevään komissioon, joka oli jo vaatinut Britannialta raporttia viimeisistä siirtomaistaan. Britannian siirtomaapolitiikasta oli tässä vaiheessa muodostunut melko liberaali, ja se oli jo antanut useiden vanhojen siirtomaidensa itsenäistyä.[1]

Britannia ja Espanja vetosivat molemmat YK:n komitean edessä päätöslauselmaan 1514. Espanja vaati sen nojalla Gibraltaria itselleen, sillä piti sitä keskeisenä osana Espanjan maita. Britannian mielestä jokaisella kansalla oli oikeus itsehallintoon. Gibraltarilaispoliitikko Joshua Hassan väittikin puheessaan, että gibraltarilaisilla on oma erityinen kulttuurinsa ja identiteettinsä, eikä mikään maa voi ottaa Gibraltaria omakseen. YK:n komitea ei päässyt asiasta yksimielisyyteen, mutta uudessa tapaamisessa syyskuussa 1964 se antoi lauselman, jossa se ehdotti, että Britannia ja Espanja toimisivat päätöslauselmaan 1514 kuudennen pykälän mukaan. Pykälä takasi jokaiselle valtiolle alueellisen yhtenäisyyden. Päätöstä pidettiin voittona Espanjassa, mutta Britannia ilmoitti pian, että se aikoo pysyä Gibraltarin tukena.[2]

YK:n siirtomaakomitea vastusti lisäksi lausunnossaan kansanäänestyksen järjestämistä. Britannian edustaja Hugh Foot ilmoitti kuitenkin, että kansanäänestys tullaan äänestämään, vaikka YK ei sitä tukenutkaan. Hassan kutsui YK:n päätöstä ”käsittämättömäksi”, ja se herätti laajaa närkästystä Gibraltarilla.[3] Britannia päättikin järjestää kansanäänestyksen, ja sitä pidettiin Britannialta Gibraltarin itsehallinnon tunnustamisena.[4]

ÄänestysMuokkaa

 
Devil’s Gap Roadin rappusissa on ollut Britannian lippu maalattuna kansanäänestyksestä lähtien.

Kansanäänestys pidettiin 10. syyskuuta 1967.[4] Äänestyksessä oli kaksi vaihtoehtoa. Gibraltarilaisilla oli joko mahdollisuus hyväksyä Espanjan 18. toukokuuta 1966 tekemä ehdotus ja siirtyä Espanjan hallintaan tai säilyttää nykyinen yhteys Britanniaan ja saada paikallinen hallintokoneisto. Äänestys päättyi brittihallinnon kannattajien ylivoimaiseen voittoon, sillä 12 762 rekisteröityneestä äänestäjästä 12 138 äänesti Espanjaan liittymistä vastaan ja vain 44 sen puolesta. Äänestysprosentti oli ollut 95,46.[5]

Kansainyhteisön vaalitarkkailijat ilmoittivat 6. lokakuuta, että äänestys oli järjestetty reilusti ja asianmukaisesti. Lisäksi tarkkailijoiden mukaan gibraltarilaisilla oli ollut riittävät mahdollisuudet ilmaista vapaasti mielipiteitään. Tarkkailuryhmä oli ollut 11 päivää Gibraltarilla ja vieraillut vaalipäivänä jokaisella äänestyspisteellä.[5]

vaihtoehto äänet % äänistä
liittyä Espanjaan 44 0,36%
Pitää yhteys Britanniaan ja saada paikallinen hallintokoneisto 12 138 99,19%
hylättyjä äänilippuja 55 0,45%
yhteensä 12 237 100%

LähteetMuokkaa

  • Kellerman, Anja: A New New English: Language, Politics, and Identity in Gibraltar. BoD – Books on Demand, 2001. ISBN 9783831123681. Google-kirjat (viitattu 15.9.2012). (englanniksi)
  • Morris, R. S. & Haigh, R. H.: Britain, Spain and Gibraltar 1945-1990. London: Routledge, 1992. ISBN 0-415-07145-3. Google-kirjat (viitattu 15.9.2012). (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Kellerman, s. 15.
  2. Kellerman, s. 16.
  3. Morris & Haigh, s. 33.
  4. a b Kellerman, s. 17.
  5. a b Morris & Haigh, s. 34.