Gergely Czuczor
Gergely Czuczor (17. joulukuuta 1800 − 9. syyskuuta 1866) oli unkarilainen benediktiinimunkki, runoilija, kielitieteilijä ja Unkarin tiedeakatemian jäsen. Hänet kastettiin Istvániksi, mutta hän otti munkkinimekseen Gergely.lähde?
Czuczor on Petőfin kaltainen kansanomainen runoilija, ja myös hänen kansallismieliset runonsa levisivät nopeasti kansan keskuudessa. Molempien runoilijoiden käyttämä runomitta oli usein kansanlauluja myötäilevää, ja runot päätyivätkin myös kansanlauluiksi. Runomitan valinta ajoi kansallismielisten asiaa kansanomaisen tavan kautta.lähde?
Czuczor osallistui vapaustaisteluun Habsburgien valtaa vastaan. Eräs hänen kuuluisimpia runojaan, "Riadó" (’Hälytys’), ilmestyi Lajos Kossuthin toimittamassa lehdessä 21. joulukuuta 1848, kun itävaltalaiset joukot jo lähestyivät Pest-Budaa. Runo ilmestyi myös erikseen lentolehtisillä ja levisi sotilaitten ja kansan keskuudessa kansallismielisen vallankumouksen eräänä marssina.lähde?
Czuczor meni 1824 benediktiiniläismunkiksi ja oli 1825−1835 lukion opettajana Györissä ja Komáromissa, 1835−1839 Unkarin tiedeakatemian toisena sihteerinä ja arkistonhoitajana, 1839−1844 unkarin kielen ja kirjallisuuden professorina Györin akatemiassa. Saatuaan 1844 tiedeakatemialta tehtäväkseen suuren unkarin kielen sanakirjan toimittamisen hän siirtyi 1845 kokonaan Budapestiin, jossa hän asui kuolemaansa saakka.[1]
Czuczor herätti ensiksi huomiota kolmella sankarirunolla, joista "Aradi gyülés" (’Aradin maapäivät’, 1828) ja "Botond" (1830) ovat huomattavimmat. Vielä enemmän menestystä hän saavutti lyyrisillä runoillaan, varsinkin romansseillaan ja balladeillaan, joista huomattavimmat ovat ne, joissa on aiheena János Hunyadi. Näissä kaikissa on selvästi havaittavissa kansanrunouden vaikutus. Runojensa vuoksi Czuczor kärsi vainoa sekä kirkollisten että valtiollisten viranomaisten puolelta. Niinpä hän esimerkiksi joutui isänmaallisen "Herätyshuuto"-runonsa vuoksi vapaussodan aikana vankilaan, jossa hän istui toista vuotta (1849−1851). Czuczor teki huolellista sanakirjatyötä yhdessä János Fogarasin kanssa. Valmiiksi painettuna tämä kuusiosainen merkkiteos ilmestyi vasta vuosia Czuczorin kuoleman jälkeen, vuonna 1874. Sanakirjan tieteellinen tausta oli vanhentunut jo 1900-luvun alussa, mutta sillä on ollut arvoa tarkkojen ja luotettavien sananmerkityksen-selitysten vuoksi.[1]
Czuczor toimitti myös mukailuja ja käännöksiä nuorisoa ja kansaa varten. Hän unkarinsi Cornelius Nepoksen, Tacituksen Germanian sekä Horatiuksen Ars poetican. Czuczorin kootut runoelmat, joiden yhteydessä on elämäkerta, ilmestyivät 1858.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gergely Czuczor Wikimedia Commonsissa
Lisää luettavaa aiheesta Gergely Czuczor on Wikiaineistossa- Pikkutyttö, runo, Kaunokirjallinen kansanlehti 22/1901
