Gergely Czuczor

Gergely Czuczor

Gergely Czuczor (17. joulukuuta 18009. syyskuuta 1866) unkarilainen benediktiinimunkki, runoilija, kielitieteilijä, Unkarin tiedeakatemian jäsen. Hänet kastettiin Istvániksi, mutta hän otti munkkinimekseen Gergely.lähde?

Czuczor on Petőfin kaltainen kansanomainen runoilija: hänenkin kansallismieliset runonsa päätyivät pian kansanlauluiksi ja muutenkin levisivät kansan keskuudessa. Molempien runomitta oli usein kansanlauluja myötäilevää, mikä siis ajoi kansallismielisten asiaa kansanomaisen tavan kautta.lähde?

Czuczor osallistui vapaustaisteluun Habsburgien valtaa vastaan. Eräs hänen kuuluisimpia runoja, "Riadó" eli Hälytys, ilmestyi Kossuthin toimittamassa lehdessä 21. joulukuuta 1848, kun itävaltalaiset joukot jo lähestyivät Pest-Budaa. Runo ilmestyi myös lentolappusilla erikseen ja levisi sotilaitten ja kansan keskuudessa kansallismielisen vallankumouksen eräänä marssina Petőfin runojen tapaan.lähde?

Czuczor meni 1824 benediktiiniläismunkiksi ja oli 1825−1835 lukion opettajana Györissä ja Komáromissa, 1835−1839 Unkarin tiedeakatemian toisena sihteerinä ja arkistonhoitajana, 1839−1844 unkarin kielen ja kirjallisuuden professorina Györin akatemiassa. Saatuaan 1844 tiedeakatemialta tehtäväkseen suuren unkarin kielen sanakirjan toimittamisen hän 1845 siirtyi kokonaan Budapestiin, jossa hän eli kuolemaansa saakka.[1]

Czuczor herätti ensiksi huomiota kolmella sankarirunolla, joista Aradi gyülés ('Aradin maapäivät', 1828) ja Botond (1830) ovat huomattavimmat. Vielä enemmän menestystä hän saavutti lyyrillisillä runoillaan, varsinkin kauniilla romansseillaan ja balladeillaan, joista huomattavimmat ovat ne, joissa on aiheena Janos Hunyady. Näissä kaikissa on kansanrunouden vaikutus selvästi havaittavissa. Runojensa vuoksi Czuczor sai kärsiä paljon vainoa sekä kirkollisten että valtiollisten viranomaisten puolelta. Niinpä hän esimerkiksi isänmaallisen "Herätyshuuto"-runonsa vuoksi vapaussodan aikana joutui vankilaan, jossa hän sai istua toista vuotta (1849−1851). Sanakirjatyötä Czuczor, yhdessä János Fogarasin kanssa, teki innokkaasti ja huolellisesti. Valmiiksi painettuna tämä kuusiosainen merkkiteos ilmestyi vasta vuosia Czuczorin kuoleman jälkeen, vuonna 1874. Sanakirjan tieteellinen tausta oli vanhentunut jo 1900-luvun alussa, mutta sillä on ollut arvoa tarkkojen ja luotettavien sananmerkityksen selitystensä vuoksi.[1]

Czuczor toimitti myös mukailuja ja käännöksiä nuorisoa ja kansaa varten. Hän unkarinsi Cornelius Nepoksen, Tacituksen Germanian sekä Horatiuksen Ars poetican. Czuczorin kootut runoelmat, joiden yhteydessä on elämäkerta, ilmestyivät 1858.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Czuczor Gergely, Tietosanakirja osa 2, palsta 115−116, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909

Aiheesta muuallaMuokkaa