Gerald Wilson
Gerald Stanley Wilson (4. syyskuuta 1918 Shelby, Mississippi – 8. syyskuuta 2014 Los Angeles, Kalifornia[1]) oli yhdysvaltalainen jazzmuusikko, joka toimi trumpetistina, yhtyeenjohtajana, säveltäjänä ja sovittajana. Hän sai suosiota lähinnä Yhdysvaltain länsirannikolla.[2]
Keskeinen kokemus Wilsonin varhaisella uralla oli vuosien 1939–1942 toiminta Jimmie Luncefordin yhtyeessä. Tämän jälkeen hän soitti Los Angelesissa Les Hiten, Benny Carterin ja Willie Smithin yhtyeissä. Ensimmäisen big bandinsa Wilson perusti vuonna 1944. Swingiä ja bopia yhdistelleessä kokoonpanossa olivat mukana muiden muassa Melba Liston ja Snooky Young. Yhtye toimi kolmen vuoden ajan. Vuosina 1947–1948 Wilson soitti Count Basien sekä Dizzy Gillespien kanssa, ja tämän jälkeen hän jätti musiikkiuransa tilapäisesti kokeillakseen työskentelyä elintarvikekaupan alalla. Vuonna 1952 hän teki comebackin yhtyeenjohtajana, ja vähitellen hänestä tuli jälleen täysipainotteinen jazzmuusikko. Hän esiintyi myös televisionäyttelijänä.[2]
Sittemmin Wilson johti eri yhtyeitä, ja hänen kanssaan esiintyivät esimerkiksi Harold Land, Teddy Edwards, Bud Shank, Jack Wilson ja Joe Pass. Hän levytti suosittuja albumeja, sävelsi elokuviin ja televisioon ja sovitti musiikkia esimerkiksi Al Hibblerille, Bobby Darinille, Johnny Hartmanille ja Duke Ellingtonin yhtyeelle. Hänen kappaleestaan ”Viva Tirado” tuli hitti latinorockyhtye El Chicanolle vuonna 1970. Wilson järjesti yliopistokursseja jazzin historiasta ja piti omaa radio-ohjelmaansa.[2]
Wilson kuoli kotonaan Los Angelesissa 96-vuotiaana 8. elokuuta 2014.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Heckman, Don: Gerald Wilson dies at 96; multifaceted jazz musician Los Angeles Times. 8.9.2014. Viitattu 9.9.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Allmusic.com: Gerald Wilson