George London

George London (30. toukokuuta 1920 Montreal, Kanada24. maaliskuuta 1985 Armonk, New York) oli yhdysvaltalainen oopperalaulaja, äänialaltaan bassobaritoni.[1]

George London

London syntyi Yhdysvaltain kansalaisuuden saaneiden venäläisten maahanmuuttajien pojaksi. Vanhemmat olivat asettuneet Kanadan Montrealiin liikesyistä, ja perhe muutti Los Angelesiin pojan ollessa 15-vuotias. Vuonna 1941 kapellimestari, säveltäjä Albert Coates valitsi Londonin esiintyjäksi oopperansa Gainsborough kantaesitykseen. Kuusi vuotta myöhemmin London teki Bel Canto Trio -kokoonpanossa laajan kiertueen sopraano Frances Yeendin ja tenori Mario Lanzan kanssa. Kansainvälisen uransa London aloitti vuonna 1949 tulkitsemalla Amonasron roolin Giuseppe Verdin Aidan esityksessä Wienissä. Metropolitan-oopperassa hän teki ensiesiintymisensä vuonna 1951.[1]

London tuli tunnetuksi nimiroolista Modest Mussorgskin Boris Godunovissa, jossa hän esiintyi ensimmäisen kerran Metropolitan-oopperassa maaliskuussa 1953. Hän oli ensimmäinen roolin Metropolitan-oopperassa tulkinnut yhdysvaltalainen, ja vuonna 1960 hänestä tuli ensimmäinen sen Bolšoi-teatterissa tulkinnut ei-venäläinen. Uran suurimpiin menestyksiin kuului myös esiintyminen Wotanin roolissa Richard Wagnerin Nibelungin sormuksessa Wieland Wagnerin valvomassa tuotannossa Kölnissä 1964. Vuonna 1956 London esiintyi Mandrykan roolissa Richard Straussin Arabellan ensimmäisessä Metropolitan-oopperassa pidetyssä esityksessä. Vuonna 1964 hän tulkitsi nimiroolin Gian Carlo Menottin Last Savagessa samassa oopperatalossa. Londonin muihin merkittäviin rooleihin lukeutuivat nimiroolit Don Giovannissa (Mozart) ja Lentävässä hollantilaisessa (Wagner) sekä Scarpian rooli Giacomo Puccinin Toscassa. Säännöllisen Metropolitan-oopperassa esiintymisen ohella London esiintyi esimerkiksi La Scalassa sekä Glyndebournen ja Bayreuthin festivaaleilla. Hänen levytystensä joukossa ovat Lentävä hollantilainen (RCA Victor) ja Georg Soltin johtama Nibelungin sormuksen ensimmäinen kokonaislevytys.[1]

Londonin laulu-uran päätti äänihuulten halvaus vuonna 1967. Tämän jälkeen hän keskittyi hallinnon tehtäviin, joita hoiti muun muassa Kennedy Centerissä (1968–1971). Vuonna 1977 hän joutui jäämään pysyvälle eläkkeelle vakavan sydäninfarktin jälkeen. Hän tarvitsi jatkuvaa hoitoa, ja marraskuussa 1981 hoitokuluissa auttamiseksi järjestettiin hyväntekeväisyyskonsertti, jonka emännöi Beverly Sills. Esiintyjien joukossa olivat Joan Sutherland, Leonie Rysanek, Nicolai Gedda ja Mstislav Rostropovitš. Londonin kuoltua 64-vuotiaana leskeksi jäi vaimo Nora.[1]

LähteetMuokkaa