Avaa päävalikko

Lääkevaihto eli geneerinen substituutio on käytäntö, jossa lääkärin määräämän lääkkeen tilalle vaihdetaan apteekissa edullisempi rinnakkaisvalmiste, jos sellainen on lääkkeestä markkinoilla. [1][2]

Lääkevaihdon tavoitteena on edistää kustannustehokasta lääkehoitoa ja alentaa sekä veronmaksajien että valtion lääkemenoja. Lääkevaihto otettiin Suomessa käyttöön huhtikuussa 2003. Lääkevaihto on voimassa Suomen lisäksi useissa EU-maissa, mm. Saksassa, Ruotsissa ja Tanskassa.

Lääkkeen ostajan ei tarvitse apteekissa erikseen pyytää lääkkeen vaihtamista halvempaan, vaan apteekin henkilökunta tarjoaa oma-aloitteisesti edullisempaa valmistetta, jos sellainen lääkkeestä on saatavilla. Kaikki lääkkeet eivät kuulu lääkevaihdon piiriin. Sen ulkopuolella on mm. epilepsia- ja rytmihäiriölääkkeitä. Näistä lääkkeistä apteekki ei siis voi tarjota edullisempaa rinnakkaisvalmistetta. Myös lääkäri voi kieltää lääkevaihdon hoidollisin tai lääketieteellisin perustein, jolloin hän merkitsee vaihtokiellon reseptiin. Lääkkeen ostaja voi aina kieltäytyä apteekin tarjoamasta edullisemmasta lääkevaihtoehdosta ilman perusteluja.

Lääkevaihto SuomessaMuokkaa

Fimea valvoo kaikkien Suomessa markkinoilla olevien lääkkeiden turvallisuutta ja määrittelee keskenään vaihtokelpoiset lääkevalmisteet neljä kertaa vuodessa. Lääkevaihto tehdään aina Lääkelaitoksen luettelon mukaan. Lääkevaihdon periaatteena on, että vaihdettavassa lääkkeessä on sama määrä samaa vaikuttavaa ainetta samankaltaisessa annosmuodossa kuin alkuperäisessä valmisteessa ja että valmisteet ovat keskenään biologisesti samanarvoisia. Rinnakkaisesta lääkevalmisteesta tulee myös imeytyä testeissä lähes sama määrä lääkeainetta kuin alkuperäisestä lääkevalmisteesta. Esimerkiksi tablettimuotoista lääkettä ei voida korvata liuoksella mutta kapseleilla voidaan, kunhan vaikuttava aine on sama.[3] Potilas saa siis yhtä hyvän lääkehoidon yhtä tehokkailla, yhtä turvallisilla ja yhtä laadukkailla mutta halvemmilla lääkevalmisteilla.

Lääkevaihdosta hyötyvät sekä lääkkeen ostaja että yhteiskunta, joka maksaa potilaalle lääkkeestä sairausvakuutuskorvauksen. Säästöä syntyy sekä valmisteiden vaihdosta että lääkeyritysten välisen hintakilpailun lisääntymisestä. Lääkevaihdon voimassaolon ensimmäisenä vuonna säästöä kertyi yhteensä 88,3 miljoonaa euroa, josta potilaille 38,2 miljoonaa ja Kansaneläkelaitokselle 49,1 miljoonaa euroa.[4]

Vuonna 2008 toteutetun tutkimuksen mukaan 71 prosenttia suomalaisista piti lakiuudistusta onnistuneena ja vain kaksi prosenttia huonona. Myönteisimmin lääkevaihtoon suhtautuivat ne lääkkeiden käyttäjät, joilla oli itsellään kokemusta lääkevaihdosta. Lääkäreistä puolestaan 86 prosenttia suhtautui lääkevaihtoon positiivisesti.[5]

Katso myösMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

LähteetMuokkaa