Gemini (avaruusohjelma)

Gemini 7 kiertoradalla
Gemini-avaruusalus

Gemini-avaruusohjelma oli Yhdysvaltojen järjestyksessään toinen miehitetty avaruusohjelma Mercury-avaruusohjelman jälkeen. Vuosina 19631966 toimineen avaruusohjelman tarkoituksena oli kehittää edistyneempiä menetelmiä avaruuden tutkimiseksi, joista osa näytteli suurta osaa Apollo-ohjelman onnistumisessa. Gemini-lennoilla harjoiteltiin muun muassa avaruuskävelyä ja avaruusaluksiin telakoitumista.

Ohjelma suunniteltiin sillaksi Mercury- ja Apollo-ohjelmien välillä.[1] Ohjelmassa koeteltiin välineitä ja menetelmiä tuleville tehtäville.[1]

Gemini on saanut nimensä Kaksosten tähdistön mukaan. Nimi valittiin myös siitä syystä, että jokaisella lennolla oli kaksi astronauttia. [2]

AstronautitMuokkaa

Seitsemästä Mercury-ohjelmassa toimineesta lentäjästä vain kolme toimi vielä Geminissä. Nasa tarvitsi siis lisää astronautteja miehitettyjen lentojen lisääntyessä.[3] Astronautit koostuivat Yhdysvaltain ilmavoimien ja laivaston lentäjistä. Poikkeuksena oli Neil Armstrong, joka oli toiminut taistelulentäjänä laivastossa, mutta ollut siviili erottuaan reservistä vuonna 1960 jatkaakseen opintojaan ilmailualan insinööriksi.

Jokaisella lennolla oli ensisijainen miehistö sekä varamiehistö, joka toimi ensisijaisena miehistönä jollakin seuraavista lennoista. Jokaisen lennon miehistöön kuului kaksi astronauttia, komentaja (command pilot) sekä lentäjä (pilot).

LennotMuokkaa

Lento Miehistö Ajankohta Kuvaus
Gemini 1 miehittämätön 8.–12. huhtikuuta 1964 Koelento, alus tuhottiin tarkoituksellisesti ilmakehässä
Gemini 2 miehittämätön 19. tammikuuta 1965 Lämpökilpien testaus
Gemini 3 Virgil I. Grissom
John W. Young
23. maaliskuuta 1965 Ensimäinen miehitetty lento. Kolmen kierroksen aikana

testattiin ohjausta.

Gemini 4 James A. McDivitt
Edward H. White
3.–7. kesäkuuta 1965 Ensimmäinen amerikkalaisen suorittama avaruuskävely
Gemini 5 L. Gordon Cooper
Charles P. Conrad
21. elokuuta - 4. syyskuuta 1965 Ensimmäinen viikon mittainen lento.
Gemini 6 Walter Schirra
Thomas P. Stafford
15.–16. joulukuuta 1965 Ensimmäinen lähestyminen (rendez-vous) toisen aluksen kanssa.
Gemini 7 Frank Borman
Jim Lovell
4.–18. joulukuuta 1965 Koska Agena target vehiclen laukaisu epäonnistui, Gemini 7 lähetettiin etuajassa korvaamaan Agena Gemini 6:n tehtävässä.
Gemini 8 Neil Armstrong
David R. Scott
16.–17. maaliskuuta 1966 Ensimmäinen telakoituminen avaruudessa. Häiriö ohjausmoottorissa aiheutti vaaratilanteen ja tehtävä keskeytettiin.
Gemini 9 Thomas P. Stafford
Eugene A. Cernan
2.–6. kesäkuuta 1966 Agenan laukaisu epäonnistui jälleen ja sitä korvaamaan tarkoitettu pelkkä telakoitumisadapteri ei avautunut kunnolla.

Lähestymistä harjoiteltiin ja suoritettiin kahden tunnin avaruuskävely.

Gemini 10 John W. Young
Michael Collins
19.–22. heinäkuuta 1966 Agenaa ohjattiin ensimmäisen kerran. Alus myös lähestyi Gemini 8 aikana käytettyä Agenaa ja avaruuskävelyllä noudettiin sen sisältämiä tieteellisiä välineitä.
Gemini 11 Charles P. Conrad
Richard F. Gordon
12.–15. syyskuuta 1966 Ennätyksellinen 1369km apoapsis. Yhteensä kaksi ja puoli tuntia avaruuskävelyä.
Gemini 12 Jim Lovell
Buzz Aldrin
11.–15. marraskuuta 1966 Telakoituminen Agenan kanssa. Buzz Aldrin teki ennätyksellisen viiden ja puolen tunnin avaruuskävelyn.

AvaruusaluksetMuokkaa

 
Gemini 9 laukaisu
 
Agena nähtynä Gemini 8 lähestymisvaiheessa

Kantoraketteina käytetiin Titan II GLV:ta, jotka nostivat McDonnellilta tilatut miehistökapselit eli niin sanotut paluumoduulit kiertoradalle. Kapseli oli päivitetty versio aiemmassa Mercury-ohjelmassa käytettystä mallista. Eri järjestelmien paikkoja vaihdettiin ja niistä tehtiin modulaarisia, eli ne voitiin asentaa paikalleen helposti tai vaihtaa ilman muiden järjestelmien irrottamista. [4]

Toinen suuri muutos oli korvata lähdössä käytetty pelastustorni heittoistuimilla. Torni ei ollut käytännöllinen, koska se lisäsi massaa ja oli järjestelmänä epävarma. Aluksen kaksi ovea kuitenkin mahdollistivat heittoistuinten käyttämisen, ja näiden katsottiin olevan turvallisemmat. [4]

TelakointialuksetMuokkaa

Useilla lennoilla käytettiin Agena target vehicle-nimisiä telakointialuksia. Telakointi oli merkittävä tekninen virstanpylväs ottaen huomioon sen tarpeellisuus tulevissa Apollo-lennoissa ja esimerkiksi avaruusasemien rakennuksessa.

Epäonnistuneiden laukaisujen johdosta Nasa kehitti kevyemmän telakointimaalin, ATDA:n (Augmented Target Docking Adapter) jossa ei ollut kiertoradan muutoksiin käytettyä suurempaa moottoria. [5] ATDA:ta käytettiin myöhäistetyllä Gemini 9A-lennolla Agenan tuhouduttua nousuvaiheessa. Telakoituminen kuitenkin epäonnistui koska aluksen kotelo ei avautunut.

 
ATDA Gemini 9-lennolla. Jumittuneen koteloinnin ulkonäon takia astronautti Thomas Stafford kutsui sitä "vihaiseksi alligaattoriksi".

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b The Gemini Program (1962 - 1966) Nasa. Viitattu 31.8.2019. (englanniksi) 
  2. Bob Granath: Gemini Pioneered the Technology Driving Today's Exploration NASA. 3.3.2015. Viitattu 16.6.2020.
  3. Elizabeth Howell: Gemini Program: Two-Man Prep for Moon Missions space.com. 11.2.2014. Viitattu 31.8.2019. (englanniksi)
  4. a b On The Shoulders of Titans - Ch2-5 www.hq.nasa.gov. Viitattu 16.6.2020.
  5. NASA - NSSDCA - Spacecraft - Details nssdc.gsfc.nasa.gov. Viitattu 16.6.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gemini-avaruusohjelma.
Tämä tähtitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.