Wikipedia

Gauselin kuningattaren hautaus

Gauselin kuningattaren hautaus (norj. Gauseldronningen) sijaitsi Gauselin kaupunginosassa Stavangerissa, Rogalandissa Norjassa. Se löytyi 1883 ja tuli Norjassa tunnetuksi rikkaan hautamateriaalinsa ja naispuolisen vainajansa korkean yhteiskunnallisen statuksen vuoksi. Haudan viimeiset rippeet tutkittiin vuonna 1997, kun alueelle kaavoitettiin asuinalue. Naisen hautaus on osa suurempaa Gauselin suurtilan löytökompleksia [1][2] ja haudan löytöihin voi tutustua Bergenin museon näyttelyssä. Hautaus on arvioitu tapahtuneen noin 850 jaa.[3].[4][5]

Gauselin kuningattaren hauta
Gauseldronningens grav
Sijainti

Gauselin kuningattaren hauta
Koordinaatit 58°53′59.7″N, 5°43′47.6″E
Valtio Norja
Historia
Tyyppi hauta
Huippukausi viikinkiaika
Kaupunki Stavanger
Merkitys Norjan toiseksi näyttävin viikinkihautaus

Löytö- ja tutkimushistoria muokkaa

Syksyllä 1883 löysi Samuel Gausel hautakummusta viikinkiaikaisen haudan. Poistaessaan kiviä ja maata kummusta paljastui kivinen kehys, joka oli peitetty kolmella kivilaatalla. Tonkiessaan hautaa, hän löysi monia esineitä. Hän vei ne paikalliselle sepälle, joka myi ne Bergenin museolle 70 kruunusta. Museon henkilökunta lähettivät Gauselille kirjeen, jossa he pyysivät hänen kaivamaan esille loputkin hautaan jääneet esineet ja niin hän lähetti museolle muutaman esineen lisää. Myöhemmin osattiin arvioida löydön merkittävyys: hautaus oli eräs hienoimpia viikinkiaikaisia naistenhautoja, mitä on löydetty. Vain Oseberglaivassa olleiden naisten hauta-antimet olivat tyylikkäämpiä ja rikkaampia kuin tämän haudan löydöt. Puhumattakaan Osebergan laivasta, joka on suuri ja hienosti koristeltu.[6][7][5][7][8]

Hautapaikka paikallistettiin vuoden 1997 inventoinnissa ja kaivaus suoritettiin loppuun. Hautausmateriaalia ei ollut enää jäljellä lukuun ottamatta eräitä lasinpaloja ja pieniä nauloja. Hautaa ympäröinyt kivetys oli jätetty paikalleen ja se otettiin nyt talteen.[9]

Hautalöydöt muokkaa

Esineitä on saatu talteen lähes 40. Naisen luurankoa ei ole säilynyt, mutta esineistön perusteella on päätelty vainajan olleen nainen. Tulkintaan on päädytty erityisesti kalliiden ja koristeellisten korujen vuoksi sekä aseiden totaalisen puuttumisen takia.[5][7]

Korut muokkaa

Haudasta löydettiin kaksi suurta, ovaalin muotoista, niin sanotut kupusolkea, joilla kiinnitettiin vaatteiden olkaimet tai viitta muuhun vaatetukseen. Solkien alla olivat neulat, jotka työnnettiin molempien kankaisen syiden välistä ja ne lukittiin soljen lukolla. Solkien valmistuksessa oli käytetty hopeaa ja pronssia. Soljen kupu oli kaksikerroksinen, sillä päällimmäisen ja reiällisen pronssisen kuvun alla kimalteli hopeinen kuvun koristeet. Soljet lienevät norjalaista perua. Kaula-aukkoa sitoi suuri vaakasuoran kiinnitetty rintasolki. Käsissä olevien hopeisten rannerenkaiden valmistus oli ollut taitavaa ja niitä pidetään aikakautensa hienoimpina. Ne kiersivät ranteet kaksi ja puoli kierrosta. Korut vaikuttavat olevan norjaisten omaa tuotantoa. Sormus oli valmistettu pohjoisenglantilaisesta mustasta gagaatista pyöreän toruksen muotoiseksi. Haudasta löytyi vielä viisi helmeä, jotka oli valmistettu mosaiikkimenetelmällä, yksi lasihelmi ja yksi kivihelmi.[9][5][7][8]

Muuta esineistöä muokkaa

Naisen viereen oli laskettu kolme irlantilaista juomasarvea, joista oli juotu aterioilla olutta ja simaa. Hautaan oli ilmeisesti laskettu puukirstu, johon oli kerätty orgaanisesta materiaalista valmistettua esineistöä. Kirstun puuosat ja sisältö olivat lahonneet olemattomiin, mutta kirstun naulat ja vahvistuspannat olivat jäljellä. Niistä pääteltiin kirstun olleen ryöstösaalista jostakin irlantilaisesta luostarista tai kirkosta. Hautaan oli pantu irlantilainen pronssinen ripustettava pata, jolla ilmeisesti lämmitettiin keittoa. Toisen tulkinnan mukaan pataa käytettiin lamppuna hautausrituaalin aikana. Samaan aihepiiriin liittyivät paistinpannu, paistivarras ja kaksi puukkoa. Kirstun sisältä löytyi kaksi D-kirjaimen muotoista koristelevyä, joissa oli käärmekoristeluja ja spiraaliympyröitä. Ranskasta Pariisista Saint-Germainin arkeologisesta museossa (ransk. Musée d'archéologie nationale) on näytteillä kaksi näiden kanssa identtistä koristelevyä ja arvellaankin, että ne on revitty irti samasta reliikkikirstusta. Osaset ovat sitten kulkeutuneet eri osiin Eurooppaa, josta ne ovat sittemmin huomattu.[9][5][6]

Kupusolkiin nähden toisessa päässä hautaa, eli vainajan jalkopäässä, olivat suitsien kuolaimet ja nahkaremmien koristeet. Nahkaiset hihnat puuttuivat, mutta hevosen pääkallon jäänteet löytyivät vielä hautaa tongittaessa. Suitset olivat irlantilaista käsityötä ja metalliset koristeet oli valmistettu pronssista. Hevosen pään joutuminen hautaan naisen jalkojen päälle liittynee uhraukseen tai hautavarustukseen, jolla haluttiin antaa naiselle tuonelaan mukaan ratsastuskuntoinen hevonen. Haudan pienen koon vuoksi hevonen tapettiin ja vain pää laskettiin hautaan mukaan.[9][5]

Haudasta löytyi myös metalliesineitä, joiden pinnassa oli polttamisesta syntynyttä patinaa. Naisen hauta oli ruumishauta, joten palaneiden esineiden on täytynyt kuulua aiemmalle samalla paikalla toimitetulle polttohautaukselle.[7]

Haudan rakenne muokkaa

Hautapaikka vaikuttaa ollen aikaisempi rautasepän paja, jonka kohdalle kaivettiin noin 35 senttimetriä syvä ja tasapohjainen kuoppa. Kuopan ympärille aseteltiin suuria pyöreitä kiviä niin, että haudan ulkomitaksi tulivat 2,30 × 1,10 metriä ja sisämitaksi 1,80 × 0,60 metriä. Hautaus oli suunnattu pohjois-etelä-suuntaiseksi. Hauta peitettiin sitten kolmella suurella kivilaatalla, jonka päälle kasattiin maata ja pieniä kiviä pieneksi hautakummuksi. Kummun mitat ovat jääneet dokumentoimatta.[5][7]

Kirjallisuutta muokkaa

  • Bakka, Egil: Gauselfunnet og bakgrunnen for det. I: Arkeologiske skrifter fra Historisk Museum i Bergen. Nr 7. 1993
  • Børsheim, Ragnar L.: Nye undersøkelser av Gauseldronningens grav. I: Frá haug ok heiðni. Nr 4. 1997
  • Børsheim, Ragnar L.: Gausel - en forhistorisk storgård. I: Frá haug ok heiðni. Nr 1-2. 2001
  • Børsheim, Ragnar L. og Eli-Christine Soltvedt: Gausel. Utgravningene 1997-2000. Arkeologisk museum i Stavanger, 2002. Serien AmS-Varia, nr 39
  • Bårdseth, Gro Anita: Kulturhistoriske undersøkelser på Gausel 1998 og 1999. Arkeologisk museum, 2002. Serien AmS-rapport, nr 17
  • Eriksen, Heidi Tangen: Utgravningene på Gausel i Stavanger - Gauseldronningens grav gjenfunnet. I: Frá haug ok heiðni. Nr 4. 1997
  • Holand, Ingegerd: Glassfunnene fra Gausel. I: Frá haug ok heiðni. Nr 2. 1998

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Kulturminnesøk: Husaberget
  2. ↑ Fornminner.no: Storgården på Gausel (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Kulturminnesøk: Gauseldronningens grav
  4. ↑ Fornminner.no: Båtgravene på Gausel (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ a b c d e f g Fornminner.no: Dronninggrav (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ a b Bakka, Egil: Dronning på Gausel, Stavanger Aftenblad, 1969
  7. ↑ a b c d e f Børsheim, Ragnar L.: Nye undersøkelser av Gauseldronningens grav, 1997, nro 4
  8. ↑ a b Kruse, Arne: Columba and Jonah – a motif in the dispersed art of Iona. The Journal of the Scottish Society for Northern Studies, 2013, nro 45, s. 1-26. Shetland, Englanti: Scottish Society for Northern Studies. ISSN 0305-506X. Verkkoversio (pdf). Viitattu 27.5.2013. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ a b c d Børsheim, Ragnar L.: Dronningen på Gausel (Arkistoitu – Internet Archive), iRogaland.no

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gauselin_kuningattaren_hautaus&oldid=21785330”