Gabriel Maxenius
Gabriel Maxenius (s. noin 1710) oli suomalainen pappi ja kansanrunojen kerääjä.[1]
Lohjalta kotoisin ollut Maxenius oli todennäköisesti talollisen poika Maksjoen kylästä. Hän kävi Turun katedraalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1729. Maxenius toimi kotiopettajana Kuopion kirkkoherran Henrik Argillanderin (1673–1756) perheessä Kuopiossa 1730 ja hän kirjoitti tällöin muistiin suomalaisia loitsurunoja Kuopion seudulla ja laati niistä väitöskirjan joka julkaistiin 1733. [1][2]
Maxenius vihittiin påpiksi Porvoon hiippakunnassa vuonna 1734. Hän toimi Helsingin kirkkoherran apulaisena vuodesta 1734 ja oli myös Helsingin triviaalikoulussa aluksi laulunopettajana ja sitten vuodesta 1736 ylempänä kollegana kunnes sai eron 1742. Maxenius oli ehdolla Mäntsälän kirkkoherraksi vuonna 1741. Hän oli henkikirjoitettuna väliaikaispastorin tittelillä Antskogin ruukissa Pohjan pitäjässä vuonna 1743 ja vuonna 1749 hän oleskeli ilman virkaa Turun hiippakunnassa. [1]
Teoksia
muokkaa- De effectibus fascino-naturalibus, eli, Runoloitsujen vaikutuksista ; tiivistäen kääntänyt ja kommentein varustanut Nils-G. Hublin. Näköispainos, Kuopion yliopisto, Kuopio 1985, alun perin julkaistu Turussa 1733