Fysiologinen suolaliuos

Fysiologinen suolaliuos on suolaliuos, jonka osmoottinen vahvuus on yhtä suuri kuin veren.[1] Ihmisen veren koostumusta vastaa 0,9-prosenttinen suolaliuos.[1] Suolaliuoksen on tärkeää olla osmoottisesti yhtä vahvaa, ettei se vahingoita kohteen soluja. Jos esimerkiksi punasolut joutuvat niiden väkevyyttä laimeampaan, hypotoniseen liuokseen, ne pullistuvat ulkopuolisen nesteen siirtyessä niiden sisään ja lopulta räjähtävät.[2] Väkevämmässä hypertonisessa liuoksessa punasolut taas menevät kasaan, koska solun sisältä siirtyy nestettä ulkopuoliseen väkevämpään liuokseen.[2]

Annospussi suonensisäisesti annettavaa fysiologista suolaliuosta.

Fysiologisen suolaliuoksen lääketieteellinen käyttö aloitettiin vuoden 1831 tienoilla.[3] Se sisältyy Maailman terveysjärjestön tärkeimpien lääkkeiden luetteloon.[4] Vuonna 2017 natrium oli 225. yleisimmin määrätty lääke Yhdysvalloissa, ja sitä sisältyi yli kahteen miljoonaan reseptiin.[5][6]

LähteetMuokkaa

  1. a b Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 177. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  2. a b Lahti, Kimmo et al.: Biologia: Elämä, s. 172. 8.–9. painos. WSOY, 2006. ISBN 951-0-28024-0.
  3. Home Parenteral Nutrition books.google.com. Viitattu 27.4.2021. (englanniksi)
  4. World Health Organization model list of essential medicines: 21st list 2019. hdl.handle.net. Viitattu 27.4.2021. (englanniksi)
  5. The Top 300 of 2020 clincalc.com. Viitattu 27.4.2021. (englanniksi)
  6. Sodium - Drug Usage Statistics clincalc.com. Viitattu 27.4.2021. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.