Friskalan kartano
Friskalan kartano (ruots. Friskala herrgård ja engl. Friskala Manor) on säterivapautta nauttinut rälssitila. Friskalan kartanon historia ulottuu aina 1400-luvulle asti, ja on historiansa aikana kuulunut Turun tuomiokirkolle sekä usealle aatelis- ja ylimyssuvulle, kuten De la Gardie, Fleming, Finck, Frese, Kurck, Posse ja Tavast.[1] Kartanon nykyinen rakennuskanta on pääosin 1700- ja 1800-luvuilta ja kuuluvat näin ollen Turun vanhimpiin asuinrakennuksiin. Vanhin kartanon rakennuksista on läntinen siipirakennus, jonka kellarin sisäänkäynnin yläpuolelle on merkitty rakennusvuosi 1754.[2] Turun kaupunki lunasti kartanon vuonna 1965, jonka jälkeen se on muun muassa toiminut Turun kaupungin ratsupoliisiasemana.[3] Vuonna 1994 kartanon omistus siirtyi yksityisomistukseen Marjut Ahonen Invest Oy:lle, ja noin 500 neliön päärakennuksessa on toiminut 100 hengen juhlapalvelutilana ja siellä on järjestetty muun muassa häitä.[4][5] Kartano siirtyi yksityiskäyttöön uudelle omistajalle vuonna 2021.
Friskalan kartano sijaitsee Hirvensalon saaren pohjoismäen etelärinteessä, Kakskertaan johtavan tien varrella, ja on saaren ainoa historiallinen herraskartano. Alue tunnettiin alun perin nimellä Ravas, ja vasta 1400-luvulla kartanon perustamisen jälkeen Friiskylänä tai Friskalana. Kartanon ensimmäisiin omistajiin kuului muiden muassa saksalaisperäinen Fresen eli Friskin suku, josta nimi Friskala tulee. Friskalan monet uudet kadut ovat saaneet nimensä kartanon entisistä omistajista.
Friskalan kartanon edessä sijaitseva Friskalanlahti on Natura 2000 -luonnonsuojelualue ja FINIBA-verkostoon kuuluva valtakunnallisesti arvostettu lintujen pesimispaikka, jossa on havaittu pesivän jopa viitisenkymmentä lajia.[6][7] Friskalanlahden luonnonsuojelualue ja kulttuurihistoriallisesti arvokas Friskalan kartano muodostavat merkittävän maisemallisen kokonaisuuden, jossa rakennusten edessä korostuu pellot ja laidunnetut, avoimet rantaniityt sekä merenlahti. Tämä avara maisema avautuu sekä Friskalan kartanolta että Kakskerrantieltä.
Historiikki muokkaa
Kartano on vanhaa rälssiä ja se nautti säterivapautta 1500-luvun puolivälistä vuoteen 1666, jolloin Jöns Kurck lahjoitti kartanon kirjanpitäjälleen eliniäksi. Tila oli keskiajalla kolmessa osassa. Taivassalon kirkkoherra Helvik Stoltefot lahjoitti v. 1416 yhden osan Turun tuomiokirkolle, Knut Posse (Posa) antoi osansa kirkolle veloistaan ja kolmannen osan omisti v. 1508 junkkari Viljamin leski Birgitta ja v. 1516 tämän vävy porvari Hans von Eken. Tarkemmat tiedot omistajista saadaan 1500-luvun puolivälistä lähtien.[8] Flemingien suvun Petter Fleming omisti tilan v. 1551-1566 ja hänen jälkeensä Henrik Fleming ja sitten hänen sisarensa Brita Fleming. 1600-luvun alussa tila oli sotaneuvos Henrik Fleming hallussa ja se siirtyi sitten valtaneuvos Johan De la Gardielle ja sen jälkeen hänen vävylleen Jöns Kurckille ja hänen perillisilleen. Kurckin kirjanpitäjä sai tilan v. 1666. Katarina Kurckilla ja hänen miehellään eversti Axel Possella tila oli vuoteen 1703 (v. 1704 tila oli vuokralla Tuomas Eskilinpojalla). Heidän jälkeen omistajina olivat mm. valtaneuvos Johan Lillienstedt (v. 1712 tila oli vuokralla Mikko Tuomaanpojalla), hovioikeuden presidentti Johan Lagerflycht, hovioikeuden presidentti Karl Arvid Hallenborg, laamanni Erik Gustav Stålhanske, hovioikeuden asessori Erik Collen, edellisen vaimo Johanna Ulrika, everstiluutnantti Villielm Bernt Aminoff, everstiluutnantti Viktor Aminoff, luutnantti Nestor Sundvall Bremer, Bengt Kristian Sevon, Mikko Mikonpoika, Karl Oskar Hurme, virkatalontarkastaja Gregori Aminoff (oikeusneuvos), Hugo Hård, agronomi Tor Ragnar Bäckman, edellisen vaimo Maggie. Vuodesta 1938 tilan omisti Ab Friskala Gård, jonka pääosakkaina olivat Bertel Sarlin ja hänen vaimonsa Greta-Lisa. Tila siirtyi v. 1965 Turun kaupungin omistukseen, joka myi rakennuskohteet v. 1994 Marjut Ahonen Invest Oy:lle. Kartano on vuodesta 2018 ollut myynnissä 1,1 miljoonan euron ja myöhemmin 2019 noin 1 miljoonan hintapyynnöllä.[9][4]
Pihapiiri ja rakennukset muokkaa
Tilan rakennukset on sijoitettu pihapiiriin neliömäisesti ja niiden keskellä on iso 300-vuotinen tammi. Navetta sijaitsee pihapiiristä hieman erillään. Nykyisen pihapiirin rakennuskannan ikäkaari on pitkä, sen vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta. Molemmat päärakennusta reunustavat siipirakennukset ovat kyseiseltä vuosisadalta.
Läntisen siipirakennuksen kellarin halssissa on vuosiluku 1754. Rakennus on kapearunkoinen hirsirakennus, jonka seinäpinnat on vuorattu pystylaudalla. Väriltään rakennus on punainen ja listoitus sekä pitkien hirsinurkkien kotelot ovat valkoiset. Rakennuksen satulakatto on tiilikatteinen ja kivijalka koostuu epäsäännöllisistä luonnonkivistä.
Rakennusta on laajennettu pohjoiseen ja samalla sen vesikatto muutettu oletettavasti korkeasta nelilapekatosta nykyiseen satulakattoon. Lisaksi rakennuksen länsisivulle on myöhemmin tehty pulpettikattoinen kuistiosa, jossa on pariovi. Ikkunat ovat neliömäiset, aikaisemmin osa ikkunoista oli neliruutuisia ja osassa oli vinoruudut. Sittemmin rakennuksen ikkunat on uusittu ja nykyään ne ovat neliruutuisia, poikkeuksena vain eteisen kapeat vinoruutuiset ikkunat. Ikkunoita kehystää yksinkertaiset vuorilistat , ja niiden otsikot ovat korostetut. Rakennuksen pohjoispäädyssä on kaksi sisäänkäyntiä.
Itäinen siipirakennus ajoittuu 1700-luvun lopulle. Kapearunkoisen rakennuksen runko on hirsinen ja sen pitkät hirsinurkat ovat koteloidut. Rakennus on vuorattu punaiseksi maalatulla pystylaudalla. Nurkkalaudat ja vuorilistat ovat valkoiset. Rakennuksen kivijalka muodostuu epäsäännöllisistä luonnonkivistä ja korkean satulakaton katteena on tiili. Rakennuksen ikkunat ovat neliruutuiset ja muodoltaan neliömäisiä. Rakennuksen itäsivulla on kaksi satulakattoista umpikuistia, joissa kummassakin on kaksi sisäänkäyntiä. Lisäksi itäsivulla on vielä pulpettikattoisen katoksen kattama sisäänkäynti. Siipirakennuksen huonejako ei enää ole alkuperäisessä asussa. Rakennus oli alun perin paritupa, jonka toinen tupa oli kahteen huoneeseen jaettu ja toisen tuvan katto oli kolmitaitteinen. Tuolloin sisäänkäynti rakennukseen oli sen länsisivulla. Sittemmin rakennukseen on sijoitettu useita asuntoja ja niiden myötä on rakennettu uusia väliseiniä.
Seuraavalta vuosisadalta on tiilinen vilja-aitta, ulkorakennus ja entinen päärakennus, jota on sittemmin 1900-luvun alussa laajennettu. Pihapiirin koillisosassa ollut tiilirakenteinen vilja-aitta oli sileäksi rapattu satulakattoinen aittarakennus, joka on purettu. Ulkorakennus on hirsisalvottu kolmen aitan rivi, jonka edessä on lautarakenteinen sola. Rakennuksessa on tiilikatteinen satulakatto ja sen seinäpinnat ovat vuoraamattomat.
Hovioikeuden asessori Erik Collenin omistaessa tilan sille rakennettiin päärakennus, joka on osittain nykyisen päärakennuksen runkona. Tämä entinen päärakennus on rakennettu vuonna 1803 ja se oli yksikerroksinen, nelilapekattoinen hirsirakennus, jota laajennettiin virkatalontarkastaja Gregori Aminoffin omistaessa tilan. Rakennusta levennettiin ja korotettiin. Muutoksen suunnitteli arkkitehti Alexander Nyström ja se toteutettiin v. 1905.
Nykyisessä päärakennuksessa on päistä aumattu mansardikatto ja mansardikattoiset vastaharjat molemmilla pitkillä sivuilla. Katteena on ruukkutiili. Hirsirunkoinen rakennus on vuorattu vaakalaudalla ja päätykolmioissa on pystylaudoitus. Väriltään rakennus on vaalean keltainen ja listoitus, kerroslistat ja nurkkalaudat ovat valkoiset. Rakennuksen eteläsivun perusta koostuu epäsäännöllisistä luonnonkivistä ja laajennetun osan perusta on lohkottua kiveä. Rakennuksen itäsivulla on aumakattoinen kuistiosa, jossa on sisäänkäynti. Pääsisäänkäynti on rakennuksen pohjoissivulla olevassa avokuistissa, jonka kaarevaa kattoa kannattaa puiset pylväät. Kuistin sivulla rakennuksen seinäpinnassa on koristeelliset pilasterit. Eteläsivulla on pulpettikattoinen avokuisti, jonka päällä on parveke. Kuistin sisäänkäyntinä on pariovi ja parvekkeen oven molemmilla puolilla on kaksi rinnakkaista T-karmilla olevaa ikkunaa. Rakennuksen eteläsivun ikkunat ovat T-ikkunoita ja pohjoissivun ikkunat puolestaan pieniruutuisia (6 ja 9 ruutua). Vastaharjojen päätykolmioissa on ympyrän muotoiset ikkunat.
Pihapiirin koillispuolella on v. 1938 rakennettu navetta, jonka perusta on betonia. Rakennus on osittain tiilirakenteinen ja osittain lautarakenteinen. Tiiliosa on valkoiseksi rapattu ja muu osa on vuorattu punaiseksi maalatulla peiterimoitetulla pystylaudalla. Rakennuksessa on tiilikatteinen satulakatto. Eteläsivulla on satulakattoinen siipiosa, jonka alaosa on rapattu ja yläosa vuorattu pystylaudalla. Rakennuksessa on ollut myös poliisien hevoset.
Navetan pohjoispuolella on pieni satulakattoinen peiterimoitetulla pystylaudalla vuorattu asuinrakennus, Lisäksi pihapiirin itäpuolella on satula-kattoinen katos, jossa säilytetään maatalouskoneita.
Päärakennuksen lounaispuolella on 1700-luvulta peräisin oleva puisto, joka tosin oli villiintynyt. Puutarha lienee osittain apteekkari Johan Julinin poikien Erikin ja Johnin istuttama. Lisäksi alueella on monia kivisiä terassirakennelmia. Päärakennuksen eteläsivulla on lohkokivistä koostuva terassi ja portaat ja pihapiirin pohjoispuolella on runsaasti kiviterasseja.
Kartanossa on tehty varsin mittava kunnostustyö joka jatkuu edelleen, vanhaa on pyritty säilyttämään niin pitkälle kuin se vain on ollut mahdollista.
Lähteet muokkaa
- ↑ Irma Lounatvuori: Rakkaudesta rakennuksiin kartanot Irja Sahlbergin tutkimuskohteina. Turku: Turun Museokeskus, 2013. 935381543. ISBN 978-951-595-175-5, 951-595-175-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.1.2022).
- ↑ Tältä näyttävät Turun vanhimmat talot ts.fi. 3.3.2013. Viitattu 26.12.2021.
- ↑ Nostalginen Turku: Rälssitilasta ratsupoliisiasemaksi aamuset.fi. Viitattu 26.12.2021.
- ↑ a b Valtava piha ja hurjasti neliöitä - Tältä näyttävät suomalaiset miljoonakartanot www.iltalehti.fi. Viitattu 26.12.2021.
- ↑ Friskalan kartano www.friskalankartano.com. Arkistoitu 20.9.2021. Viitattu 26.12.2021.
- ↑ rjlahtin: Harvinaisuudet löysivät Friskalanlahden - kunnostustyöt näkyvät linnuston monipuolisuudessa Turku.fi. 16.5.2017. Viitattu 26.12.2021.
- ↑ Harvinaiset linnut houkuttelivat satoja lintuharrastajia Turun Hirvensaloon Yle Uutiset. 11.5.2017. Viitattu 26.12.2021.
- ↑ Iso-Iivari, Lasse: Maarian talonhaltijaluetteloja users.utu.fi. 23.4.2021. Viitattu 26.12.2021.
- ↑ Turun kalleimmat asunnot ovat tässä - listaykkösen hinta yli 2 miljoonaa Turkulainen. 5.2.2019. Viitattu 16.2.2022.
Kirjallisuutta muokkaa
- Lounatvuori, Irma (toim.): Rakkaudesta rakennuksiin: Kartanot Irja Sahlbergin tutkimuskohteina. Turku: Turun museokeskus, 2013. ISBN 978-951-595-175-5.
- Kupila, Sanna: ”Hirvensalon kadonneet ja säilyneet kantatilat”, Hirvensalo eilen, tänään ja huomenna, Toim. Maija-Liisa Kalhama ym. Turun museokeskus, 2004. ISBN 9789515951021.
- Blom, Risto et al. (toim.): Elämää Hirvensalossa vuosisatamme alkuvuosikymmeninä. Turku: Hirvensalo-seura, 1996. ISBN 952-90-6127-7.