Friedrich Dürrenmatt

Friedrich Reinhold Dürrenmatt (5. tammikuuta 1921 Konolfingen, Sveitsi14. joulukuuta 1990 Neuchâtel, Sveitsi) oli sveitsiläinen kirjailija ja taiteilija.

Friedrich Dürrenmatt.

Elämänvaiheet

muokkaa

Dürrenmatt syntyi vuonna 1921 Keski-Sveitsissä Stalden im Emmentalin kunnassa, joka nykyisin on osa Konolfingeniä. Hänen isänsä oli reformoidun kirkon pappi.

Vuonna 1935 perhe muutti Berniin, jossa Dürrenmatt aloitti kirjallisuuden opinnot Bernin yliopistossa vuonna 1941. Opiskeltuaan välillä Zürichissä hän luki Bernissä myös filosofiaa. Vuonna 1946 Dürrenmatt lopetti opiskelut ja päätti ryhtyä kirjailijaksi. Samana vuonna hän meni naimisiin Lotti Geisslerin kanssa ja muutti Baseliin.

Vuonna 1947 Dürrenmattin ensimmäisen näytelmän (Es steht geschrieben) esitys Zürichin Schauspielhausissa aiheutti skandaalin. Vuosina 1948–1952 perhe asui Ligerzissä Luoteis-Sveitsissä, ja Dürrenmattin asema romaanien ja kuunnelmien kirjoittajana vakiintui.

Vuonna 1952 perhe muutti Neuchâteliin, jossa kirjailija asui loppuikänsä. 1950-luvulla Dürrenmattin maine näytelmäkirjailijana (Die Ehe des Herrn Mississippi, Der Besuch der alten Dame) kasvoi, ja hänen näytelmiään esitettiin eri puolilla maailmaa. 1960-luvun lopulla näytelmät jäävät vähemmälle ja Dürrenmatt keskittyy poliittiseen keskusteluun ja proosan kirjoittamiseen.

Vuonna 1976 Dürrenmatt tuli julkisuuteen taiteilijana, ja hän piti useita näyttelyjä seuraavina vuosina. 1980-luvun puolestavälistä alkaen hän kirjoitti jälleen proosaa.

Dürrenmatt oli aktiivinen kirjailija ja poliittinen keskustelija kuolemaansa saakka.[1]

Suomennetut teokset

muokkaa

Dürrenmattin teoksista osa on käännetty suomeksi: [2]

  • Epäily (Der Verdacht). (Korppi-sarja; 7) Suomentanut Eero Ahmavaara. Taikajousi, 1959.
  • Lupaus : rikosromaanin sielumessu (Das Versprechen, 1958). (Korppi-sarja; 9) Suomentanut Eero Ahmavaara. WSOY, 1960.
    • Lupaus : rikosromaanin sielumessu / Friedrich Dürrenmatt ; suom Eero Ahmavaara. (Sapo; 206) WSOY, 1977. ISBN 951-0-08032-2.
  • Tuomari ja hänen pyövelinsä. (Korppi-sarja,) Suomentanut Markku Mannila. WSOY, 1966.
    • Tuomari ja hänen pyövelinsä (Der Richter und sein Henker, 1952). (Sapo; 197) Suomentanut Markku Mannila. WSOY, 1976. ISBN 951-0-07791-7.
  • Meteori : kaksinäytöksinen komedia. Suomentanut Aarno Peromies. Otava, 1966.
  • Grieche sucht Griechin. (toim Heikki Hirvinen) Otava, 1967.
  • Kreikkalainen etsii kreikatarta : proosakomedia (Grieche sucht Griechin, 1955). Suomentanut Markku Mannila. WSOY, 1967.
  • Luottamuksen lähteillä : ajatuksia ja runoja. Suomentanut Anna-Maija Raittila; tekstien valinta: Eugen Hettinger. Kirjapaja, 1982. ISBN 951-621-359-6.
  • Oikeus (Justiz, 1985). Suomentanut Marja Kyrö. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14424-X.
  • Syysillan vieras : kuunnelma. Suomentanut Anja Kolehmainen; dramaturgi: Rauni Ranta. Yleisradio, 1987.
  • Kuunpimennys ; Kapinallinen. Suomentanut Ilona Nykyri. Like, 2006. ISBN 952-471-584-8.
  • Haaveri : mahdollinen tarina (Die Panne, 1956). Suomentanut Olli Sarrivaara. Lurra Editions, 2009. ISBN 978-952-99442-7-9.

Dürrenmattin näytelmiä on esitetty suomeksi nimillä Fyysikot (tai Salaperäinen yö, Die Physiker), Herra Mississippin avioliitto (Die Ehe des Herrn Mississippi), Kuningas Juhana (König Johann), Meteori (Der Meteor), Sattuman varassa (Die Panne) ja Vanhan naisen vierailu (Der Besuch der alten Dame).[3]

Yksityiselämä

muokkaa

Dürrenmatt oli kahdesti naimisissa. Vuonna 1946 hän meni naimisiin näyttelijä Lotti Geisslerin (1919–1983) kanssa. Heillä oli kolme lasta: Peter (s. 1947), Barbara (s. 1949) ja Ruth (s. 1951). Vuonna 1983 Dürrenmatt avioitui ohjaaja-näyttelijä Charlotte Kerrin kanssa.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Chronik zu Leben und Werk (Kirjailijan kronikka Centre Dürrenmatt Neuchâtelin verkkosivuilla) cdn.ch. 10.3.2009. Arkistoitu 19.2.2019. Viitattu 18.2.2019. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (englanniksi)
  2. Kulttuurivaihtoa käännösten avulla - Kaunokirjallisuus - Dürrenmatt, Friedrich (Kirjailijan elämäkerta ja teoksia) Goethe-Institut. Viitattu 3.3.2013.
  3. Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus, viitattu 18.12.2014.

Aiheesta muualla

muokkaa