Fridtjof Nansen -luokka

Fridtjof Nansen -luokka on Norjan laivaston fregattiluokka, johon kuuluu viisi alusta. Luokan alukset muodostavat Norjan laivaston rungon ja ne on nimetty tunnettujen norjalaisten tutkimusmatkailijoiden mukaan. Luokan alukset tilattiin Espanjasta Bazanin telakalta (nykyinen Navantia), ja viimeinen aluksista otettiin palvelukseen tammikuussa 2011.

Fridtjof Nansen -luokka
Luokan alukset KNM Fridtjof Nansen ja KNM Helge Ingstad Oslossa huhtikuussa 2010
Tekniset tiedot
Uppouma	4 600 t (standardi) 5 290 t (kuormattu)
Pituus	133,2 m
Leveys	16,8 m
Syväys	4,9 m
Koneteho	General Electric GE LM2500 -kaasuturbiinimoottori, 21,5 MW risteilymoottori: 2 x BAZAN BRAVO 12V -dieselmoottoria, 4,5 MW
Nopeus	27 solmua
Miehistöä	120 (tilat 146)
Aseistus
Meritorjunta	1 x 76 mm OTO Melara Super Rapid -tykki 8 x NSM-merimaaliohjusta 4 x 324 mm torpedoputkea Sting Ray -torpedoille syvyyspommit
Ilmatorjunta	1 x Mk 41 VLS -ohjusten laukaisujärjestelmä, johon 32 RIM-162 ESSM -ohjusta 4 x 12,7 mm Browning M2HB MHG Sea Protector konekivääriä
Infobox OK

Alukset on suunniteltu korvaamaan Oslo-luokan fregatit, joten niiden päätehtäväksi oli suunniteltu sukellusveneidentorjunta. Lopulta ilmatorjunnan tarpeen kasvu ja kehittyneiden kotimaisten merimaaliohjusten käyttöönotto johti monipuolisempaan alukseen. Navantian valitsemisesta toimittajaksi seurasi yhtäläisyyksiä Espanjan laivaston Alvaro de Bazan -luokan aluksiin, joissa oli käytössä muun muassa Lockheed Martinin toimittama AEGIS-järjestelmä.

Taustaa

Norjan sijainti Naton pohjoisella sivustalla lähellä Neuvostoliiton Barentsinmeren laivastotukikohtia teki siitä kylmän sodan aikana strategisen kumppanin. Tuloksena oli merkittävät taloudelliset panostukset laivastoon sekä estämään Neuvostoliiton sukellusveneiden pääsy Atlantille että suojaamaan Norjan rannikkoa mahdolliselta maihinnousulta. Kylmän sodan loppuaikoina laivaston merkittävimpänä kalustona olivat viisi Oslo-luokan fregattia, jotka oli otettu palvelukseen 1966-1967. Nämä suhteellisen pienet alle 2000 tonnin alukset pohjautuivat Yhdysvaltain laivaston Dealey-luokan saattuehävittäjiin ja ne oli osittain Yhdysvaltain rahoittamia. Oslo-luokan alusten korvaamisen suunnittelu aloitettiin 1990-luvun alussa, jolloin kylmän sodan päättyminen oli jo havaittavissa. Kuitenkin Barentsinmerelle sijoitettu Venäjän pohjoinen laivasto ja sen runsaslukuisat sukellusveneet loivat edelleen suurimman uhan.

Norjan laivasto määritteli monikäyttöisen aluksen aloittaessaan tarjouskilpailun, joka käsitti mahdollisesti kuuden hankittavan aluksen sekä suunnittelun että toteutuksen vuonna 1997. Vaatimuksista tärkeimpänä oli kuitenkin sukellusveneidentorjuntakyky. Tarjouskilpailu herätti runsaasti huomiota Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja tarjouksista valittiin 1998 kolme tarkempaa käsittelyä varten. Nämä kolme olivat:

• Saksalainen Thyssen Krupp Marine Systemsiin kuuluva Blohm & Voss, joka tarjosi Meko 200 tyypistä tehtävää alusta
• Norjalainen Kvaernerin, Umoen ja Kongsbergin muodostama NorEskort, jka tarjosi täysin uutta suunnittelua olevan aluksen
• Espanjalainen Bazán (nykyinen Navantia), joka tarjosi kahta erilaista versiota Espanjan laivastolle valmistamistaan F-100 tyypin fregateista. Alus malleista toinen oli varustettu BAE Systemsin Surface Ship Command Systemsillä (SSCS) ja toinen Lockheed Martinin SPY-1F tutkalla ja Aegis-järjestelmällä.

Tarjouskilpailua vaikeuttivat lukuisat tekniset, teolliset ja taloudelliset riippuvuudet. Siten ratkaisun tekemisessä tarvittiin poliittista tukea, kun pyrittiin saamaan rahoille mahdollisimman paljon vastinetta. Lopulta todettiin NorEskortin esityksen olevan vaikeuksissa, kun Kvaerner irtautui tarjouksesta. Blohm & Vossin tarjousta pidettiin hyvänä, mutta eniten houkutteli Aegis-järjestelmän mahdollisuudet. Bazánille tiedotettiin toukokuussa 1999, että Lockheed Martinin tutkaan pohjautuva malli valittiin jatkokeskusteluihin.

Lopulta pitkällisten neuvottelujen päätteeksi vahvistettiin hankinnan hinta. Sopimus allekirjoitettiin 23. kesäkuuta 2000 ja sen mukaan telakka toimittaa viisi fregattia 220 miljardin Espanjan pesetalla, joka vahvistettiin lopulta telakan kanssa 14 miljardiksi Norjan kruunuksi. Kauppa oli siihen astisista Norjan puolustushallinnon kaupoista suurin.

Alukset

Alukset tilattiin 23. kesäkuuta 2000 Bazanilta Espanjasta.

Fridtjof Nansen -luokan fregatit

Nimi	Telakka	Kölinlasku	Vesille	Valmis	Kohtalo
KNM Fridtjof Nansen	Navantia, Ferrol, Espanja	9. huhtikuuta 2003	3. kesäkuuta 2004	5. huhtikuuta 2006
KNM Roald Amundsen	Navantia	3. kesäkuuta 2004	25. toukokuuta 2005	21. toukokuuta 2007
KNM Otto Sverdrup	Navantia	25. toukokuuta 2005	28. huhtikuuta 2006	30. huhtikuuta 2008
KNM Helge Ingstad	Navantia	28. huhtikuuta 2006	23. marraskuuta 2007	29. syyskuuta 2009	Törmäsi säiliöalus Sola TS:ään Bergenin pohjoispuolella 8. marraskuuta 2018. Upposi 13. marraskuussa 2018. Myyty romutettavaksi tammikuussa 2021.
KNM Thor Heyerdahl	Navantia	23. marraskuuta 2007	11. helmikuuta 2009	18. tammikuuta 2011

Lähteet

• Waters, Conrad: Fridtjof Nansen Class Frigates - Norway's Ticket to the Aegis Club. Seaftort World Naval Review 2011, 2010, II. vsk, s. 121-135. Barnsley: Seafort Publishing. ISBN 978-1-84832-075-8 (englanniksi)

Viitteet

Fridtjof Nansen -luokan fregatit

KNM Fridtjof Nansen - KNM Roald Amundsen - KNM Otto Sverdrup - KNM Helge Ingstad - KNM Thor Heyerdahl

Edeltäjä: Oslo-luokka – Seuraaja: ei seuraajaa