Fredrik Vilhelm I (Preussi)

Preussin kuningas

Fredrik Vilhelm I (saks. Friedrich Wilhelm I., 14. elokuuta 1688 Berliini31. toukokuuta 1740 Potsdam) oli Preussin kuningas vuodesta 1713 kuolemaansa asti. Hän oli lähtöisin Hohenzollernin suvusta ja syntyi Preussin ensimmäiselle kuninkaalle Fredrik I:lle ja tämän puolisolle Sophie Charlotte von Hannoverille Berliinissä. Brandenburgin vaaliruhtinaana hän hallitsi nimellä Fredrik Vilhelm II. Hänet tunnetaan myös lempinimellä Sotilaskuningas (saks. Soldatenkönig).

Fredrik Vilhelm I
Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I. Antoine Pesnen maalaus vuoden 1733 tienoilta.
Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I. Antoine Pesnen maalaus vuoden 1733 tienoilta.
Preussin kuningas ja Brandenburgin vaaliruhtinas
Edeltäjä Fredrik I
Seuraaja Fredrik II Suuri
Henkilötiedot
Syntynyt 14. elokuuta 1688
Berliini
Kuollut 31. toukokuuta 1740
Potsdam
Tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

ElämänvaiheitaMuokkaa

VarhaisvuodetMuokkaa

Lapsuudessaan tuleva Sotilaskuningas esiintyi mielellään. Hänet nähtiin kuninkaallisen baletin näyttämöllä esittämällä lemmenjumalaa. Kun Fredrik Vilhelm täytti kuusi vuotta, hänelle annettiin ohjaaja eli gouverneur ja opettaja. Hänen kasvatuksessaan tähdättiin luonteen kehittämiseen ja ihmisenä kasvamiseen. [1]

Itsevaltiuden ajan Euroopassa hallitsija eli käytännössä kaikkien lakien yläpuolella. Siksi tulevan hallitsijan tuli oppia hillitsemään vihansa ja torjumaan paheita. Säästäväisyyttä pidettiin tärkeänä. Toisinajattelijoitakin tuli suvaita. Myös ajan kirjallinen sivistys kuului tulevan hallitsijan opetussuunnitelmaan, mutta tämä ei osoittanut niitä kohtaan juuri mitään kiinnostusta. Kun Sophie Charlotta kuoli, määräsi isä Fredrik I, että poika tulee kasvattaa inhoamaan oopperaa ja tanssia, jotka äidin mielestä olivat olleet tärkeä osa kasvatusta. [2]

Ensimmäiset hallitustoimetMuokkaa

Fredrik Vilhelm I nousi valtaistuimelle vuonna 1713. Melko pian kävi selväksi, että hallitsijana oli erityylinen mies kuin edeltäjänsä. Uusi hallitsija osoittautui säästäväiseksi mieheksi. Palatsin edustiloihin asettui virkamiehistöä työskentelemään ja hyväpalkkaiset hoviarvonimet muutettiin pelkiksi arvonimiksi ilman palkkaa. Palatsin henkilökuntaa vähennettiin ja sen antiikkiesineistöä laitettiin myyntiin. Osa sivupalatseista vuokrattiin tai muutettiin sairashuoneiksi. [3]

Suuri poikkeus säästäväisyyteen tehtiin, kun Fredrik Vilhelm päätti pitää edustustilaisuuksia. Ulkovaltojen suurlähettiläille ja vieraileville ruhtinaille täytyi pitää yhtä juhlavat vastaanotot ja antaa hienot majoitustilat kuin Wienissä tai Pariisissa, oli hallitsijan määräys. [4]

"Krenatöörikuningas"Muokkaa

Espanjan perimyssodan päättänyt Utrechtin rauha solmittiin melko pian Frdrik Vilhelmin valtaannousun jälkeen. Euroopan valtiot pienensivät armeijoitaan, mutta Preussissa päätettiin tehdä toisin. [5]

Aikaisemmin Preussissa oli saatu armeijan henkilöstö värväämällä, mutta nyt päätettiin aloittaa kutsunnat. Koska sotilaspiirejä ei ollut, täytyi everstien kilpailla alokkaista. Tämä johti ylilyönteihin ja aiheutti kansalaisissa suoranaista pelkoa. Kutsuntaviranomaiset tulivat koteihin ja kirjoittivat nuoria miehiä armeijan luetteloihin osoittaen heille joukko-osastonsa. Nuorimmat näin värvätyt olivat 7-vuotiaita. Erään kerran maantiellä pysäytettiin postivaunut ja kaikki miehet vietiin väkipakolla varuskuntaan. Ylilyönnit johtuivat siitä, että jos tarpeeksi miehiä ei värvätty, joutui hallitsijan epäsuosioon. Kansa valitti viranomaisille, jotka eivät tehneet mitään. [6]

Myös kuningas ymmärsi, että näin räikeisiin epäkohtiin oli puututtava. Värväysten johdosta eräistä maakunnista muutti asukkaita pois ja Preussin elinkeinoelämä taantui kun naapurimaihin muutti nuorta väkeä pakoon kutsuntoja. Vuonna 1733 tuli voimaan laki kutsuntapiireistä. Useimmat nuoret miehet tiesivät nyt, että he joutuisivat armeijaan vuodeksi tai kahdeksi ja myöhemmin kertausharjoituksiin. Asevelvollisuudesta vapautettiin tilalliset ja ammattitaitoiset käsityöläiset. Laki oli voimassa 1800-luvulle saakka. [7]

Värväystoiminta ulotettiin myös ulkomaille. Kauniit neitoset houkuttelivat nuorukaiset kapakkaan, missä riitti tarjoilua. Humalaiset nuorukaiset laittoivat nimensä papereihin ja sitten heidät raahattiin rajan yli Preussiin. Tästä Fredrik Vilhelm sai osakseen koko Euroopan moraalisen inhon. [8]

Euroopassa herätti huomiota myös Fredrik Vilhelmin henkivartiokaarti. Siihen otettiin miehiä, joiden pituus oli 180-190 cm. Värvätyt olivat pääasiasiassa unkarilaisia ja venäläisiä. Kaikkien aikojen pisin kaartilainen oli Norjasta, 256 cm pitkä mies. Myös suomalainen Daniel Cajanus kuului jonkun aikaa kaartiin. Miehiä kaartissa oli parisataa. [9]

1700-luvun alun olosuhteissa Fredrik Vilhelm piti sotilaistaan hyvän huolen. Heille maksettiin rahapalkkaa ja heidät majoitettiin porvariskoteihin, joihin heidä piti maksaa ylläpidostaan. Sotilaiden rahankäyttöä valvottiin ja heidän piti saada palkástaan osa säästöön. Heillä oli lupa mennä naimisiin ja hallitsija maksoi avustusta perheen perustamista varten. Erottuaan palveluksesta krenatööri pääsi joko tullin tai poliisin palvelukseen ja sen jälkeen eläkkeen. Sotilasura alkoi houkutella kartanonherrojen alustalaisten poikia: sotilaspuku oli komea, palkka houkutti ja aatelispojan piti alistua sotilasuran alussa samoihin harjoituksiin kuin mökin pojan. Kuningas osoitti arvostustaan pukeutumalla itsekin sotilaspukuun. Sotilasura tarjosi mökin pojalle tien sosiaaliseen nousuun. [10]

Rivimiesten ohella kiinnitettiin huomiota upseeristoon. Heidät pestattiin aatelistosta. Aateli menetti vapauden valita sotilaspalvelun ja perintötilan hoidon välillä, osa aatelisnuorukaisista määrättiin armeijaan. Armeijassa vannottiin vala, jossa korostettiin uskollisuutta Preussille eikä kulloinkin istuvalle hallitsijalle. Valaan kuului lupaus elinikäisestä palvelusta. Rykmentinkomentajilta otettiin oikeus nimittää upseerit ja tästä lähtien kunigas nimesi upseerit. Kuningas otti nyt velvollisuudekseen tuntea upseerinsa henkilökohtaisesti ja korosti luottamussuhdetta. Upseeriston tehtäväksi tuli siviilivirkamiesten valvonta ja vähitellen vihatusta asevelvollisuudesta tuli asia jota pidettiin kunniana. [11]

Käsitteeksi tullut preussilainen kuri luotiin Fredrik Vilhelmin aikana. Kuninkaan mielestä ruumiillisen rangaistuksen pelko oli paras motivoija. Kaikesta rangaistiin ruumiillisesti ja keppiä oli lupa käyttää hitaasti oppivien motivointiin. Yleisenä rangaistuksena käytettiin kujanjuoksua. [12]

Fredrik I:n kuollessa hänen silmäteräänsä, armeijaan, kuului 30 000 miestä. Sen ylläpito nieli valtaosan valtion tuloista. [13]

Virkakoneiston rakentaminenMuokkaa

Fredrik Vilhelm oli vakuuttunut siitä, että hallitsijan ei tule laiskotella, vaan työskentelemään ja pitämään huolta omasta valtiostaan. Preussia ja Brandenburgia hän piti omina maatiloinaan, joiden Jumalalle vastuussa oleva pehtoori hän oli. Työpäivinään hän heräsi aamuviideltä ja tutki virkamiesten hänelle lähettämiä raportteja ja asiakirjoja. [14]

Hallitsijan johdolla virkakoneistoa yhtenäistettiin ja keskushallinto otti toimivallan paikallisilta ruhtinailta. Perinteinen valtaneuvosto syrjäytettiin ja kuningas ratkoi asioita oman työpöytänsä ääressä. Virkakoneistossa vallinneeseen korruptioon puututtiin ankarasti. Armeijan suosiminen johti siihen, että vailla oikeustieteen opintoja olleita upseereita nimitettiin tuomareiksi. Preussin oikeuslaitos jäi vanhakantaiseksi ja vasta hänen seuraajansa Fredrik Suuri kiinnitti siihen huomota. [15]

Fredik Vilhelmin mielestä armeijan edut olivat myös talouspolitiikan johtoajatuksina. Verotuksen, elinkeinopolitiikan ja asutustoiminnan piti palvella ainoastaan armeijan etuja. [16]

Vuonna 1732 Fredrik Vilhelm kutsui Itävallan Salzburgin alueella asuneita protestantteja asumaan Itä-Preussiin, joka oli joutunut ruton kouriin varhaisella 1700-luvulla. Sopimusten mukaan Salzburgin asukkaiden piti tunnustaa katolista uskoa ja protestanteilla oli oikeus poistua maasta rauhallisesti. Kaikkiaan 20 00 henkeä noudatti kutsua ja kuningas tapasi ensimmäiset maahantulijat henkilökohtaisesti veisaten heidän kanssaan virsiä. [17] Myös ranskalaisten hugenottien maahanmuutto jatkui Fredrik Vilhelmin hallituskaudella.

Preussissa suosittiin Fredrik Vilhelmin aikana ainoastaan niitä tieteitä, joilla nähtiin olevan käytännöllistä hyötyä. Hän myönsi määrärahoja lääketieteelle, kansantaloustieteelle ja valtiotieteelle. Teologia oli kuninkaan erityissuojelussa. Muiden tieteenalojen määrärahoja supistettiin. Oppineille hallitsija oli yleensä tyly, hän vaati lyhyitä vastauksia kysymyksiinsä ilman pitkiä perusteluja. Edeltäjän aikana kukoistanutta tiedeakatemiaa nöyryytettiin näyttävästi järjestämällä siellä väittely aiheesta "Kaikki professorit ovat narreja". Tiedeakatemian johtoon nimitettiin historioitsija Jakob Paul Gundling mikä oli myös nöyryytys tiedeakatemialle. Uusi johtaja oli tunnettu alkoholismistaan. [18]

Ulkopolitiikassaan Fredrik Vilhelm oli varovainen. Suuri sotilaskunnia ei häntä houkutellut. Hänen hallituskaudellaan Preussi liittyi aivan Suuren Pohjansodan loppumetreillä mukaan Ruotsin vastaiseen sotaan ja sen alueisiin liitettiin Stettin. Pojalleen hän tähdensi, että vain puolustussota on oikeutettu. [19]

YksityiselämäMuokkaa

Fredrik Vilhelm nai Sophie Dorothea von Braunschweig-Lüneburgin (1687–1757), Ison-Britannian kuninkaan Yrjö I:n tyttären vuonna 1706. He saivat neljätoista lasta, joista viisi kuoli aivan nuorina.[20] Lapsista Fredrik (Friedrich) nousi myöhemmin Preussin valtaistuimelle Fredrik II:na ja Loviisa Ulriika (Luise Ulrike) Ruotsin valtaistuimelle kuningas Aadolf Fredrikin puolisona. Yksi lapsista, prinsessa Anna Amalia, oli säveltäjä.

Aluksi Fredrik Vilhelmin suhde vallanperijäänsä, tulevaan Fredrik Suureen oli lämmin. Kun poika kasvoi, alkoi isä pitää poikaansa velttona ja naismaisena. Suhteesta tuli vaikea, se oli väkivallan ja nöyryytysten täyttämä ja isä ja poika tekivät sovinnon vasta isän ollessa kuolemansairas. [21]

Fredrik Vilhelm I on haudattu Sanssouciin, Potsdamiin.

LähteetMuokkaa

  1. Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 76-77
  2. Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 76-77
  3. Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 84-85
  4. Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 85
  5. Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 94
  6. Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 94-96
  7. Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 96-97
  8. Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 97
  9. Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 97-98
  10. Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 98-100
  11. Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 102-104
  12. Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 101-102
  13. Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 104
  14. Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 105
  15. Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 105,108, 246-251
  16. Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 104
  17. http://archive.org/details/salzburgtransact00walk
  18. Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 90
  19. Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 109
  20. Rudolf G. Scharmann: Sophie Dorothea von Hannover Preussen.de. 2003. Viitattu 15.4.2018.
  21. Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 123-144
  Edeltäjä:
Fredrik I
Preussin kuningas
17131740
Seuraaja:
Fredrik II Suuri
  Edeltäjä:
Fredrik I
Brandenburgin vaaliruhtinas
17131740
Seuraaja:
Fredrik II Suuri
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.