Fredrik Johan Wiik
Fredrik Johan Wiik (16. joulukuuta 1839 Helsinki – 15. kesäkuuta 1909 Kerava) oli suomalainen geologi ja mineralogi. Hän oli Suomen ensimmäinen virkaansa nimitetty geologian professori.
Wiikin vanhemmat olivat lääninarkkitehti Johan Erik Wik ja Gustafva Fredrika Meijer[1].
Kun Turun Akatemia oli siirretty vuonna 1828 Helsinkiin, uudessa Aleksanterin-Yliopistossa heräsi seuraavina vuosikymmeninä ajatus geologian oppituolin perustamisesta. Professuuri perustettiinkin sitten vuonna 1852, mutta aluksi virkaa ei saatu täytettyä. Vasta vuonna 1877 nimitettiin Wiik yliopiston ensimmäiseksi geologian professoriksi, hänen tuolloin julkaistun väitöskirjansa aiheena oli Öfversigt af Finlands geologiska förhållanden (1876)[1]. Wiik oli valmistunut filosofian kandidaatiksi vuonna 1863, maisteriksi 1864 ja lisensiaatiksi 1865 sekä saanut tohtorin arvon vuonna 1869. Väitellyt hän oli jo 1865, väitöskirjan aiheenaan Helsingforstraktens mineralogi och geognosi[1]. Ennen nimitystään professoriksi hän oli ollut yliopiston mineralogian ja geologian dosenttina 1867–1877. Jo sitä ennen eli 1865-1866 hän oli opiskellut Freibergin vuoriakatemiassa ja julkaissut tutkimuksen Försök till framställining af Helsingforstraktens gneis- och granitformationer (1866)[1].
Wiik oli ensimmäinen suomalainen geologi, joka käytti mineraalianalyyseissaan apuna petrografista mikroskooppia. Se toi uusia mahdollisuuksia esikambrisen kallioperän rakenteen tutkimiseen ja johti kallion kivilajien entistä systemaattisempaan luokitukseen ja niiden muodostumisen teoriaan. Tutkimustulokset julkaistiin pääosin sarjassa Mineralogiska och petrografiska meddelanden I–X (1869-1885)[1]. Wiik loi näillä tutkimuksillaan perustan Suomen kallioperän ja mineraalien järjestelmälliselle tutkimiselle. Toisaalta hän omaksui ns. antiaktualistisen ja kehitysopin vastaisen kannan, pyrkien sen sijaan luomaan filosofisen järjestelmän, joka perustui aktiivisen, passiivisen ja indifferentin kolmijakoon. Teoriastaan hän julkaisi kirjasen Utkast till en allmän teori med särskild tillämpning för minerologin och geologin (1892). Samaa teoriaa koskevasta suurteoksen suunnitelmasta toteutui vain johdanto-osa Den triadisk-monistiska världsåskådningen I. Utkast till en komparativ kosmologi. Prolog till ett världsdrama (1901). Käsikirjoituksen muut osat hän talletti Helsingin yliopiston kirjastoon[1].
Wiik oli myös yksi Suomen Geologisen Seuran perustajista ja seuran ensimmäinen puheenjohtaja. Wiik jätti professorinvirkansa sairauden takia vuonna 1898. Hänen oppilaitaan ja työnsä jatkajia olivat muun muassa Geologian tutkimuslaitoksen johtaja Jakob Sederholm sekä maailmankuuluihin geologian tutkijoihin lukeutunut Wilhelm Ramsay, joka tutki laajasti kvartäärigeologiaa ja erityisesti muun muassa Kuolan alkalikivimassiiveita. Wiikin mukaan on nimetty mineraali wiikiitti, joka on Laatokalta 1889 löydetty harvinaisia maametalleja sisältävä niobaattimineraali.
Wiik kuoli naimattomana Keravalla vuonna 1909. Kuvataiteilija Maria Wiik (1853–1928) oli hänen sisarensa.[2]
Lähteet muokkaa
- Helsingin yliopisto, virkamiesmatrikkeli 1640–1917
- WIIK, Fredrik Johan (1839 – 1909) (mineral.org)
- Laati–Blomstedt–Havu–Poijärvi (toim.): Kuka kukin oli
- Sundquist, Björn, Haapala, Ilmari, Hansen, Jens Morten, Hestmark, Geir & Steinthorsson, Sigurdur 2008. History of Geology in Norden. Episodes, Vol. 31, No. 1
- 100 years of migmatite – In Sederholms footsteps. 33rd International Geological Congress, excursion No 16, August 16 – 21, 2008
- Boris Saltikoff 1976. Mineraalinimisanasto. Geologinen tutkimuslaitos, tutkimusraportti 11.
- Nordisk familjebok (runeberg.org)
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Uppslagsverket Finland
- Från Vassor till Monte Carlo. Anteckningar om släkten Wiik i Vassor Kvevlax. Netikka.net (Web Archive).
- Nuolainniemen Radium-löydös, Suomen Kuvalehti, 01.12.1923, nro 48, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot