Franz Xaver von Wulfen
Franz Xaver von Wulfen (5. marraskuuta 1728 Belgrad, Serbia – 16. maaliskuuta 1805 Klagenfurt, Itävalta), vapaaherra, oli itävaltalainen oppinut, jesuiittapappi, sotilas ja tiedemies. Hän toimi opettajana enimmäkseen Klagenfurtissa, mutta myös Grazissa, Wienissä ja Ljubljanassa. Hän oli aikanaan huomattava mineralogi, kasvitieteilijä ja sienitieteilijä. Hän julkaisi lukuisia luonnontieteellisiä teoksia, ja postuumisti julkaistiin vuonna 1858 hänen pääteoksekseen sanottu Flora Norica phanerogama.[1] Hänet valittiin vuonna 1790 Saksan keisarillisen tiedeakatemia Leopoldinan jäseneksi.[2]
| Franz Xaver von Wulfen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. marraskuuta 1728 Belgrad, Habsburgien valtakunta |
| Kuollut | 16. maaliskuuta 1805 (76 vuotta) Klagenfurt, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | mineralogia, kasvitiede, sienitiede |
 Nimikirjoitus |
|
Wulfen valittiin 1796 Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian ulkomaiseksi jäseneksi. Nikolaus Joseph von Jacquin nimesi 1782 putkilokasvisuku wulfeniat (Wulfenia) hänen mukaansa.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Franz Xaver von Wulfen, Austria Forum
- ↑ Tiedeakatemian jäsenet (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ BHL Taxonomic literature: a selective guide to botanical publications