Frans Evert Richter

Frans Evert Richter (15. heinäkuuta 1861 Hämeenlinna7. toukokuuta 1909 Helsinki)[1] oli suomalainen pappi, maanviljelijä ja pikakirjoittaja, joka laati pikakirjoitusjärjestelmän suomen ja ruotsin kielille.

Richter tuli ylioppilaaksi Hämeenlinnan normaalilyseosta, suoritti teologisen erotutkinnon vuonna 1883 ja vihittiin papiksi 1884. Hän toimi kappalaisena Hollolassa 1888–1893 ja rautatiesaarnaajana vuodesta 1893.[1] Richter toimi myös maanviljelijänä,[2] ja julkaisi oppaat siimakalastuksesta ja ravustuksesta vuonna 1901 sekä kananhoidosta vuonna 1903.[3][4]

Richter toimi pikakirjoittajana vuoden 1882 valtiopäivillä. Hän pyrki pikakirjoittajaksi myös myöhemmille valtiopäiville, mutta ei enää päässyt.[2] Richter toimi myös pikakirjoituksen opettajana,[2] ja kehitti pikakirjoitusjärjestelmän suomen ja ruotsin kielille.[5][6] Järjestelmä sai lehdistössä voimakasta kritiikkiä, eikä saavuttanut merkittävää suosiota.[2] Vuonna 1903 Richter haastoi lehtikirjoittelun takia oikeuteen toimittajia Pikakirjoituslehdestä ja Helsingfors-Postenista, mutta hävisi molemmat jutut.[2][7][8]

LähteetMuokkaa

  1. a b Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 helsinki.fi. Viitattu 27.7.2010.
  2. a b c d e Frans Evert Richter. Pikakirjoituslehti, 1909, nro 6, s. 45–47.
  3. Uusi Suometar nro 156, 9.7.1901, s. 8
  4. Fennica, Suomen kansallisbibliografia
  5. Melin, Olof Werling: Stenografiens historia, 2. osa, s. 505. Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1929.
  6. Dowerg, Rudolf: Entwicklungsgeschichte des Gabelsbergerschen Systems, s. 384, 387. Heckners Verlag, 1915.
  7. Helsingfors-Posten no 131, 15.5.1903, s. 4
  8. Helsingfors-Posten no 152, 7.6.1903, s. 4