Francisco Largo Caballero
Francisco Largo Caballero (15. lokakuuta 1869 Madrid – 23. maaliskuuta 1946 Pariisi, Ranska)[1] oli espanjalainen ammattiyhdistysjohtaja ja poliitikko. Hän toimi Espanjan toisen tasavallan pääministerinä maan sisällissodan aikana vuosina 1936–1937. Ennen pääministeriksi valintaansa Largo Caballero toimi muun muassa Unión General de Trabajadores (UGT) -ammattiliiton ja Espanjan sosialistisen työväenpuolueen (PSOE) puheenjohtajana.
| Francisco Largo Caballero | |
|---|---|
.jpg) Francisco Largo Caballero vuonna 1927. |
|
| Espanjan pääministeri | |
| Presidentti | Manuel Azaña |
| Edeltäjä | José Giral Pereira |
| Seuraaja | Juan Negrín |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. lokakuuta, 1869 Madrid, Espanja |
| Kuollut | 23. maaliskuuta 1946 (76 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Tiedot | |
| Puolue | Sosialistinen työväenpuolue |
 Nimikirjoitus |
|
Elämä
muokkaaVarhaisempi ura
muokkaaLargo Caballero oli alkuperäiseltä ammatiltaan rappaaja. Hän liittyi UGT-ammattiliittoon vuonna 1890 ja PSOE-puolueeseen 1894.[1][3] Hänestä tuli UGT:n virkailija ja sen puheenjohtajan Pablo Iglesiasin tärkeä apumies.[1] Largo Caballero valittiin Madridin kaupunginvaltuustoon vuonna 1905. Hänet pidätettiin vuonna 1909 yhtenä Marokon sotaa vastaan suunnatun yleislakon järjestäjistä.[3] Kesän 1917 tasavallan perustamista vaatineen yleislakon aikana hän kuului jälleen lakkokomiteaan, minkä seurauksena hänet tuomittiin elokuussa 1917 elinkautiseen vankeuteen. Hänet kuitenkin vapautettiin jo seuraavan vuoden toukokuussa, kun hänet oli valittu Espanjan parlamenttiin. Largo Caballero valittiin 1920 UGT:n pääsihteeriksi ja 1925 puheenjohtajaksi Iglesiasin kuoltua.[1][3][4]
_despacho_de_Francisco_Largo_Caballero.png)
PSOE jakaantui 1920-luvulla Largo Caballeron ja oikeistososialisti Indalecio Prieton kannattajiin. Largo Caballero esiintyi radikaalina vasemmistolaisena, jonka mukaan työväenluokan tulisi pyrkiä valtaamaan poliittinen valta kaikin keinoin ja perustamaan ”proletariaatin diktatuuri työväenluokan demokratian muodossa”.[4] Toisaalta hän, toisin kuin Prieto, kannatti yhteistyötä kenraali Miguel Primo de Riveran diktatorisen hallinnon kanssa sosialistien aseman vahvistamiseksi ja otti vuonna 1924 vastaan nimityksen valtioneuvoston jäseneksi.[3][1] Espanjan toisen tasavallan perustamisen jälkeen Largo Caballero toimi vuosina 1931–1933 maan työministerinä. Hän pyrki toteuttamaan edistyksellistä työlainsäädäntöä ja viljelymaan jakamista maattomalle väestölle.[4][1] Vuosina 1932–1935 hän oli myös PSOE:n puheenjohtaja.[3]
Oikeistohallituksen noustua valtaan syksyllä 1933 Largo Caballero siirtyi mielipiteissään taas jyrkemmin vasemmalle ja julisti, ettei sosialistisia uudistuksia voitaisi toteuttaa porvarillisessa demokratiassa.[2][1] Helmikuussa 1934 hän näki että vain sosialistinen vallankumous voi pelastaa Espanjan fasismilta.[5] Oikeistolaisen CEDA-puolueen tultua hallitukseen Largo Caballero asettui tukemaan epäonnistunutta vallankumousyritystä, joka käynnistyi hänen julistamallaan yleislakolla lokakuussa 1934.[2][1] Häntä pidettiin vallankumousyrityksen johtajana ja[5] hankkeen kukistamisen jälkeen hän oli jonkin aikaa vangittuna, mutta Espanjan korkein oikeus vapautti hänet.[2][3] Näihin aikoihin hänen kannattajansa alkoivat kutsua häntä nimellä "Espanjan Lenin".[5] Largo Caballero tuki Espanjan kansanrintaman perustamista tammikuussa 1936, vaikka ei ollutkaan innokas yhteistyöhön kommunistisen puolueen kanssa.[2][4]
Pääministerikausi
muokkaaLargo Caballero nimitettiin pää- ja sotaministeriksi 4. syyskuuta 1936, noin puolitoista kuukautta sisällissodan puhkeamisen jälkeen. Hänen kansanrintamahallitukseensa kuului edustajia useista vasemmistopuolueista, kuten vasemmistotasavaltalaisista, sosialisteista, kommunisteista ja marraskuusta 1936 alkaen myös anarkistisesta CNT-ammattiliitosta. Lisäksi trotskilainen POUM-puolue tuki hallitusta.[2][4] Largo Caballeron hallitus päätti keskittyä sisällissodan voittamiseen. Ulkovaltojen tuen varmistaakseen hän ilmoitti, ettei yhteiskunnallisen vallankumouksen tavoite ollut toistaiseksi ajankohtainen.[4] Hän pyrki myös tiukentamaan tasavallan armeijan kuria ja varmistamaan hallituksen auktoriteetin tasavallan hallussa olevilla alueilla.[1] Espanjaan julistettiin yleinen asevelvollisuus, työläis- ja sotilasneuvostot lakkautettiin ja vanhat sotilasarvot palautettiin käyttöön.[4] Kapinallisten lähestyessä pääkaupunki Madridia hallitus siirtyi marraskuun 1936 alussa Valenciaan.[2]
Largo Caballero pyrki jarruttamaan sisällissodan aikana asemaansa vahvistaneiden kommunistien vaatimuksia. Barcelonan toukokuuna tunnetut väkivaltaiset yhteenotot eri vasemmistoryhmien välillä toukokuun 1937 alussa kuitenkin horjuttivat hallitusta. Kommunistien uhatessa hallituskriisillä Largo Caballero joutui eroamaan pääministerin tehtävistä 17. toukokuuta.[1][4] Hänen kohtalonsa sinetöi ulkoministeri Julio Álvarez del Vayon tekemä paljastus, jonka mukaan hän oli valtuuttanut Espanjan Pariisin-lähettilään käymään salaisia rauhanneuvotteluja kapinallisia tukeneiden Saksan ja Italian kanssa, vastoin tasavallan tärkeimmän liittolaisen Neuvostoliiton tahtoa. Anarkistit, trotskilaiset ja Largo Caballeron tukijat syrjäytettiin uudesta hallituksesta, jonka pääministeriksi tuli sosialisti Juan Negrín.[2] Kommunistien vaikutusvalta vahvistui huomattavasti tämän jälkeen.
Sisällissodan jälkeinen aika
muokkaaLargo Caballero oli lopun sisällissodan ajan syrjässä päätöksenteosta. Tasavallan kukistuessa hän pakeni vuoden 1939 alussa Ranskaan. Vuonna 1940 Vichyn hallitus pidätytti hänet, mutta sittemmin hänet vapautettiin kotiarestiin. Vuonna 1943 saksalaisten Gestapo kuitenkin vangitsi hänet ja hänet vietiin Sachsenhausenin keskitysleiriin, josta hän vapautui vasta toisen maailmansodan lopussa. Sodan jälkeen Largo Caballero asettui asumaan Pariisiin, jossa hän kuoli vuonna 1946.[1][3][4] Hänet haudattiin vuonna 1978 uudelleen Madridiin.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l Francisco Largo Caballero (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 12.11.2015.
- ↑ a b c d e f g h Jyrki Juusela: Suomalaiset Espanjan sisällissodassa 1936–1939, s. 14–16, 21–22, 182. Atena, Jyväskylä 2003.
- ↑ a b c d e f g Francisco Largo Caballero (espanjaksi) Biografías y Vidas. Viitattu 12.11.2015.
- ↑ a b c d e f g h i Francisco Largo Caballero (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 12.11.2015.
- ↑ a b c Bolloten, Burnett: The Spanish Civil War: Revolution and Counterrevolution, s. 23–24. Univ of North Carolina Press, 1991. ISBN 9780807819067
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Francisco Largo Caballero Wikimedia Commonsissa
