Francis Goya

Francis-Goya.jpg

Francis Goya (syntyjään François Edouard Weyer, s. 16. toukokuuta 1946[1] Liège, Belgia) on belgialainen kitaristi, joka nousi 1980-luvun taitteessa suureen suosioon monissa Euroopan maissa hillityn romanttisilla viihdesovituksillaan eri maiden tunnetuista sävelmistä.

Francis Goya on levyttänyt uransa aikana viitisenkymmentä albumia, joita on myyty kaikkiaan noin 20 miljoonaa kappaletta. Kriitikot eivät ole juuri arvostaneet Goyan yksinkertaista soittotyyliä, jossa hän usein vain näppäilee melodiaa orkesteritaustan päälle. Pelkästään Suomessa Goyan äänilevyjä on myyty noin 600 000 kappaletta, mikä on enemmän kuin 1980-luvun alun nuorisosuosikin Dingon levymyynti. Vielä vuonna 2018 Goyan esiintyminen veti 1 500-paikkaisen Kangasniemen kirkon täyteen yleisöä.[2][3]

Elämä ja uraMuokkaa

François Edouard Weyer syntyi Belgian Liègessä muusikkoperheeseen ja perusti 16-vuotiaana Weyer veljensä ja ystäviensä kanssa Les Jivaros -nimisen yhtyeen. Seuraava kokoonpano The Liberty Six tunnettiin 1960-luvun loppupuolella psykedeelisistä esiintymisistään. Vuonna 1970 Weyer pääsi mukaan monista maista kotoisin olevien muusikoiden The J. J. Bandiin, jonka tyyliä verrattiin Blood, Sweat and Tears -yhtyeeseen. Weyer työskenteli myös kysyttynä studiomuusikkona sähkökitaroineen, kunnes päätti vaihtaa tyyliä kokonaan ja keskittyä hillittyyn viihdemusiikkiin akustisella kitaralla. Taiteilijanimen innoittajana oli 1800-luvun alun espanjalainen taidemaalari Francisco de Goya. Weyerin ensimmäinen hitti Francis Goyana oli hänen isänsä kanssa yhdessä säveltämä ”Nostalgia” vuonna 1975.[2]

Suomessa Francis Goyan suursuosio alkoi vuonna 1979, kun hän levytti suomalaisten aloitteesta joukon sovituksia suomalaisia suosikkisävelmistä albumille Summernights Moods. Sitä seurasivat samalla konseptilla tehdyt Unohtumaton ilta (1980), Pohjolan yössä (1981) ja monta muuta, viimeisimpänä Rakkaudella (2003). Sittemmin Francis Goya alkoi tehdä äänilevyjä paikallisista sävelmistä muissakin Euroopan maissa. Goya myös esiintyi usein Suomessa, muun muassa osallistumalla Syksyn sävel -televisiokilpailuun sävelmällään ”Rimini”, joka jäi äänimäärältään finaalin viimeiseksi.[2][1]

Vuosituhannen vaihteen tienoilla hän teki albumin Together yhdessä viihdepianisti Richard Claydermanin kanssa.[2][1]

DiskografiaMuokkaa

SingletMuokkaa

  • Nostalgia / Nautilus (1975)
  • Concierto d’Aranjuez / Lovers Melody (1976)
  • Maria Padilha / Daddy’s Bolero (1976)
  • Caf’Conc’ / Tangoya (1976)
  • Gipsy Wedding (1977)
  • Argentina / Natasha (1978)
  • Manolita / Natasha (1978)
  • Moscow Nights / Song of the Dnjepr (1981)

AlbumitMuokkaa

  • Nostalgia (1975)
  • Souvenirs aus Griechenland (1979)
  • Summernight Moods (1979)
  • Romantic Guitar (1985)
  • This is Francis Goya (1986)
  • Rendez-vous (1988)
  • Plays His Favourite Hits Vol.1 (1990)
  • Bahia Lady (Carmina Cabreran kanssa) (1990)
  • Noche Latino (Carmina Cabreran kanssa) (1993)
  • Festival Latino (Carmina Cabreran kanssa) (1994)
  • The Very Best of Francis Goya (1994)
  • Together (Peter Weekersin kanssa) (1994)
  • Jacques Brel (1998)
  • Plays his favourite Hits vol. 2 (1998)
  • Francis Goya in Moscow (1999)
  • Together (Richard Claydermanin kanssa) (2000)
  • Latin Romance (1999)
  • Best of Francis Goya (1999)
  • De Mooiste Sfeermelodieën (2000)
  • Pleased to meet You, Mr. Valgre (2001)
  • Hollands Glorie (2002)
  • Hollands Glorie Kerst (2002)
  • Klassieke Droommelodieën (2003)
  • Rakkaudella (2004)
  • Intimité (2004)
  • Magic Moments (2004)
  • Gondwana (2004)
  • Face to Face (2005)
  • Wings for Life (2006)

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa