Flanger
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Flanger on ääniefekti, jossa manipuloidaan äänen viivettä ja sävelkorkeutta niin, että ääni vaikuttaa kiertyvän tai huojuvan. Flanger-efekti kuuluu useimpiin sähkökitaroiden tai muiden soitinten monipuolisiin ääniefekti-laitteisiin. Sähkökitaraan sitä myydään myös erillisenä efektinä. Flangeria muistuttava ääniefekti on chorus. Sillä on kuitenkin flangeria lyhyempi viiveaika ja nopeampi modulaatio. Lisäksi on phaser, joka muistuttaa etäisesti periaatteeltaan flangeria, mutta siinä huojunnan ja kiertymisten ääni on selvästi erilainen.

Tekniikka
muokkaaManuaalinen toteutus
muokkaaFlanger toteutetaan käyttämällä kahta samanlaista äänen tallennetta, jotka on synkronoitu keskenään eli ääni toistuu samanaikaisesti. Nauhurilla flanger efekti tehdään hidastamalla toisen nauhurin nopeutta. Kun flanger - efekti keksittiin, nopeuden muutos tehtiin yksinkertaisesti koskettamalla toisen nauhurin kelaa. Analogisen nauhan hidastuessa sävelkorkeus eli äänen taajuus muuttuu. Kun alkuperäinen ja hidastettu ääni yhdistetään, muuttuneet ja alkuperäiset taajuudet korostuvat ja vaimentuvat eri tavoin. Myöhemmin nopeuden muutosmahdollisuus tuli studionauhureiden varusteeksi.
Efektiä voidaan korostaa panoroimalla, joka stereoäänessä tarkoittaa äänen siirtymistä esimerkiksi kuulokkeesta toiseen. Monikaiutinjärjestelmissä panoroinnilla ääneen saadaan liike- ja tilavaikutelma etenkin jos äänenvoimakkuutta muutetaan samanaikaisesti.
Digitaalinen toteutus
muokkaaNykyään flanger-efekti on toteutettu yleensä digitaalisesti. Digitaalisen toteutuksen etuna on vähäinen tai olematon taustakohina, joka korostuu runsaalla efektiasetuksella sekoittaen instrumentin ääntä.
Flangeria hyödyntävät kappaleet
muokkaaEnsimmäisiä kappaleita joissa efektiä kuultiin oli Small Facesin Itchycoo Park. Sekä Beatles että Jimi Hendrix käyttivät 1960-luvun lopussa flanger-efektiä kappaleissaan manuaalisesti tehtynä. Beatlesin kappale Tomorrow Never Knows albumilta Revolver on kuuluisa esimerkki. Hendrixin Axis: Bold as Loven nimikappaleen loppuvaihe on varhainen esimerkki stereona toteutetusta efektistä.
Äänitiedostojen kuunteluohjeet