Filosofinen antropologia
Filosofinen antropologia on filosofian osa-alue, joka tutkii ihmistä ja ihmisluontoa. Se pyrkii yhdistämään ihmisyyttä koskevat empiiriset ja fenomenologiset tutkimustulokset, pyrkimyksenään ymmärtää ihmisiä sekä oman sosiaalisen ympäristönsä tuotteina että omien arvojensa tuottajana.
Filosofinen antropologinen tutkimus
muokkaaVaikka useilla filosofeilla filosofian historiassa voidaan katsoa olleen oman filosofiansa taustalla omat ”antropologiset” näkemyksensä, erillisenä filosofian osa-alueena filosofinen antropologia kehittyi 1800-luvulla fenomenologian ja eksistentialismin synnyn myötä. Ensin mainittuun kuuluu inhimillisen kokemuksen reflektoiminen filosofin omista kokemuksista, ja näin se on vaikuttanut ihmisyyden ja ihmisenä olemisen filosofisessa tutkimuksessa.
Keskeisessä roolissa filosofisessa antropologiassa on henkilöiden välisten suhteiden ja niissä vaikuttavien ontologioiden tutkiminen. Keskeinen teema on intersubjektiivisuus, eli sen tutkiminen, kuinka kaksi yksilöä eli subjektia, joiden kokemukset ja tulkinnat maailmasta ovat erilaiset, ymmärtävät toinen toisensa ja suhtautuvat toisiinsa. Myös kielen tutkimisesta on tullut yhä keskeisempää sekä filosofiassa että sosiologiassa, koska kielellä on läheiset yhteydet intersubjektiivisuuden kysymykseen.
Muun muassa Michael Jackson on tutkinut intersubjektiivisuutta ja interpersonaalisia suhteita, kuten hallintaa (Existential Anthropology, 2005). Hänen mukaansa ihmiset antropomorfisoivat eli ihmisenkaltaistavat elottomia kappaleita ympärillään muodostaakseen niiden kanssa interpersonaalisen suhteen. Näin ihmiset voivat tuntea olevansa hallinnassa sellaisissa tilanteissa, joita he eivät voi hallita, koska kohtelevat kappaletta niin kuin se olisi järkevä ja kykenisi ymmärtämään heidän tuntemuksensa ja kieltään. Eräs esimerkki on kiroilu seonneelle tietokoneelle.
Ihmiskeskeisyyden arvostelijoiden mielestä ihmistä koskevalla pohdiskelulla on se vaara, että ihmisen merkitystä kaikkeuden osana liioitellaan tai ihminen käsitetään suorastaan kaikkeuden keskukseksi tai lopulliseksi tavoitteeksi. Myös luontokeskeisessä todellisuuskäsityksessä ihmisen ongelmaa voidaan pitää yhtä merkityksellisenä. Keskeisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi ihmisen suhde luontoon, ihmisen kulttuurin ja historian merkitys sekä yksilön suhde yhteisöön.[1]
Suomessa erityisesti Jyväskylän yliopiston filosofian oppiaineessa on erikoistuttu filosofiseen antropologiaan.[2]
Filosofisia antropologeja
muokkaaMax Scheler, saksalainen fenomenologi, tunnetaan filosofisesta antropologiastaan, joka ei määrittele ihmisolentoa perinteisesti ”rationaalisena eläimenä” (kuten on tehty Aristoteleesta lähtien) vaan enemmänkin ”rakastavana olentona”. Scheler hylkäsi perinteisen hylemorfisen (yleensä esimerkiksi ruumis ja sielu) käsityksen ihmisen persoonasta, ja kuvasi ihmisen kolmiosaisena ruumiin, sielun ja hengen muodostamana kokonaisuutena. Rakkaus ja viha eivät olleet psykologisia tunteita, vaan persoonan henkisiä intentionaalisia akteja, jotka hän luokitteli ”intentionaalisiksi tuntemuksiksi”.
Muita merkittäviä filosofisia antropologeja ovat Pierre Bourdieu, Jaques Derrida, Hans-Georg Gadamer, Rene Girard, Arnold Gehlen, Martin Heidegger, Hans-Eduard Hengstenberg, Paul Häberlin, Maurice Merleau-Ponty, Friedrich Nietzsche, Helmuth Plessner, Paul Ricoeur ja Jean-Paul Sartre.
Lähteet
muokkaa- ↑ Hakusana filosofinen antropologia teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 3, Eng–Hiu. Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07242-7
- ↑ Filosofia Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Arkistoitu 23.8.2021. Viitattu 23.8.2021.
Kirjallisuutta
muokkaa- Agassi, Joseph: Towards a Rational Philosophical Anthropology. The Hague, 1977.
- Kowalczyk, Stanislaw: An Outline of the Philosophical Anthropology. Frankfurt a.M. etc., 1991.
- Laine, Timo & Kuhmonen, Petri: Filosofinen antropologia: Ihmisen kokonaisuutta etsimässä. Jyväskylä: Atena, 1995. ISBN 951-9362-10-X
- Salonen, Toivo: Ihmisen idea: Ihminen filosofiassa ja ihmisen ongelma filosofisessa ihmistutkimuksessa. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 2008. ISBN 978-952-484-246-4
- Stevenson, Leslie Forster & Haberman, David L.: Ten theories of human nature. (4th edition) New York: Oxford University Press, 2004. ISBN 0195169743 (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Filosofian ihmiskäsityksiä (Arkistoitu – Internet Archive). Peda.net.