Filippiiniennokkakaija
Filippiiniennokkakaija (Tanygnathus lucionensis) on harvinaistuva aasialainen kaija.
| Filippiiniennokkakaija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Nokkakaijat Tanygnathus |
| Laji: | lucionensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tanygnathus lucionensis |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö
muokkaaLinnun pituus on noin 31 cm ja paino 200–230 g. Sen höyhenpuku on enimmäkseen vihreä, niska ja takaraivo ovat siniset ja siiven yläpeitinhöyhenet mustan ja oransiinkirjavat vatsapuoli on kellanvihreä. Nokka on punainen, koivet vihertävänharmaat ja iiris vaaleankeltainen. Nuori lintu on kauttaaltaan tummemman vihreä.
Esiintyminen
muokkaaFilippiiniennokkakaijat elävät Filippiinien saarilla, Borneon itä- ja pohjoispuolen saarilla, sekä Sulawesin pohjoispuolen saarilla Indonesiassa ja Malesiassa. Lajista tunnetaan kolme alalajia: lucionensis Luzonin ja Mindoron saarilla, hybridus Polillossa ja talautensis eteläisillä saarilla. Populaation koon arvioidaan jäävän alle 10 000 yksilön. Metsien hakkuut ja raivaukset viljelysmaiksi sekä kaupallinen lemmikkieläinpyynti uhkaavat hävittää lajin.
Elinympäristö
muokkaaSitä tavataan vuoristometsissä 1 000 m korkeudelle merenpinnasta, paikoin myös kookospalmuviljelmillä.
Lisääntyminen
muokkaaPesä on vanhan puun kolossa tai onkalossa. Munamäärä on yleensä kaksi, joskus kolme.
Ravinto
muokkaaRuokavalio koostuu hedelmistä, marjoista, siemenistä, pähkinöistä sekä viljasta, ja paikoin laji on haittaeläin viljanviljelyalueilla.
Lähteet
muokkaa- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Tanygnathus lucionensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.4.2014. (englanniksi)