Ferenc Faludi
Ferenc(z) Faludi (1704–1779) oli unkarilaisen kirjallisuuden "epäkansallisen aikakauden" ainoa huomattava runoilija.[1]
| Ferenc Faludi | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1704 |
| Kuollut | 1779 (74–75 vuotta) |
| Kansalaisuus | Unkari |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | unkari |
| Tuotannon kieli | unkari |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Faludi toimi aluksi koulunopettajana. Hänet vihittiin 1734 papiksi, ja vuosina 1736–1740 hän toimi professorina Wienin ja Grazin yliopistoissa. Vuodesta 1741 hän oleskeli viisi vuotta unkarilaisena rippi-isänä Roomassa, jolloin hän tutustui perin pohjin unkarilaiseen kirjallisuuteen. Vuodesta 1748 hän oli Tyrnaun akateemisen kirjapainon johtaja ja vuosina 1751–1773 kirjastonhoitajana Pozsonyssa.[1]
Faludin runot julkaisi Miklós Révai vasta Faludin kuoleman jälkeen vuosina 1786–1787. Niihin liitettiin myös murhenäytelmä Konstantinus Porphyrogennetos. Faludin kertomukset julkaistiin erikseen 1787. Hänen hilpeissä, iloista elämänviisautta tulkitsevissa, muodoltaankin soinnukkaissa runoissaan on usein huomattavissa unkarilaisen kansanrunouden vaikutusta, mikä ei kuitenkaan estänyt häntä joskus, esimerkiksi paimenlauluissa, ottamasta mallia ranskalaisista esikuvista. Faludin moraalis-filosofisten kirjoitusten sekä hänen kertomuksiensa pääasiallinen merkitys on siinä, että ne kehittivät unkarilaista proosatyyliä.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Faludi, Ferencz, Tietosanakirja osa 2, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ferenc Faludi Wikimedia Commonsissa
